Kaupungistumisesta

On olemassa kaksi asiaa, joista kirjoittaminen herättää yleensä armeijan vastakommentoijia: Taksimonopolin purkaminen ja kaupungistuminen. Tämä kirjoitus, sekä Osmo Soininvaaran edellinen käsittelevät jälkimmäistä, joka tulee olemaan Suomen kannalta elintärkeä kysymys seuraavan hallituksen aloittaessa työskentelynsä.

Ensin lyhyt katsaus historiaan: ihmiset ovat pyrkineet muuttamaan kaupunkeihin ainakin 6000 vuoden ajan, ja syykin siihen löydettiin jo kaksi ja puoli vuosisataa sitten:

"There are some sorts of industry, even of the lowest kind, which can be carried on nowhere but in a great town. A porter, for example, can find employment and subsistence in no other place. A village is by much too narrow a sphere for him; even an ordinary market town is scarce large enough to afford him constant occupation. In the lone houses and very small villages which are scattered about in so desert a country as the Highlands of Scotland, every farmer must be butcher, baker and brewer for his own family." A. Smith, Wealth of Nations

Selitys on yksinkertaisuudessaan kaunis – ihmiset ovat aina muuttaneet, ja muuttavat vastaisuudessakin kaupunkeihin joko palveluiden tai työpaikkojen perässä. Tässä on olennaisen tärkeää huomata, että palvelut ovat aina synonyymi työpaikoille.

Ihmiset voivat todellakin elättää itsensä toistensa paitoja pesemällä, mutta se on mahdollista vain jos he elävät riittävän lähekkäin. Tiivis yhteiskunta luo myös valinnanvapauden palveluiden suhteen, eli niiden kirjo on laaja, sekä aukioloajat pidemmät.

Tiiviyden vaatimuksen takia kattavia palveluita (tai toimivaa joukkoliikennettä) on kohtuutonta vaatia haja-asutusalueille, sillä niille ei löydy riittävästi asiakkaita, että niiden pyörittäminen olisi kannattavaa. Jos kannattavuuden vaatimuksesta luovutaan, eli haja-asutusalueita subventoidaan, maan kokonaiskilpailukyky kärsii, mutta tällöinkään emme voi kääntää jo 6000 vuotta jatkunutta kehitystä, vaan kykenemme vain hidastamaan sitä joillakin vuosilla.

Tähän saakka kaupungillistumista on onnistuttu merkittävästi hidastamaan rajoittamalla kaavoituksella asuntotuotantoa kasvualueilla, mutta sen kustannuksella, että asumiskustannusten nousu on vähentänyt kaupunkilaisten kykyä ostaa palveluita heikentäen työllisyyttä.

Kysymykseni tulevalle keskustalaiselle pääministerille on seuraava: Kuinka monta miljardia kaupungistumisen viivästyttäminen yhdellä vuodella saa maksaa?

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu