Suomi kuntoon seteleitä painamalla

Aikaisemmassa kirjoituksessani Maailma ei ole Lannister sivusin ohimennen rahan historiaa ja sen yleisiä tarkoitusperiä. Nyt Kreikan euroeron (todennäköisesti 5. kesäkuuta) kynnyksellä on hyvä pohtia hieman mitä omalla valuutalla voitaisiin saavuttaa.

Aloitan väitteellä "Massatyöttömyyden vallittessa ei ole kansantaloudellisesti järkevää, että kansalaisen pitää valita käyttääkö hän sata euroa baariin tai kuntosalille – kansantaloudellisesti olisi järkevää että hän voisi käydä sekä salilla että baarissa."

Moni kansalainen on tämän kiperän valinnan edessä huomenna perjantai-iltapäivänä, ja perustavanlaatuinen syy tähän tilanteeseen on se, että raha on nykyisessä järjestelmässä niukkuushyödyke.

Rahan niukkuudelle on olemassa hyvä syy – jos rahaa olisi määrättömästi, kansalaiset ostaisivat kaupat tyhjiksi ja kukaan ei olisi ikinä valmis myymään asuntoaan, tai mitään muutakaan. Toisaalta, jos rahaa olisi määrättömästi, insentiivi käydä töissä vähenisi merkittävästi, jolloin emme voisi ostaa palveluita, koska niitä ei olisi kukaan tuottamassa.

On siis järkevää että rahaa ei ole määrättömästi, mutta myös niukkuudesta aiheutuu ongelmia – kuntosalit toimivat vajaakapasiteetilla, kun kansalaiset ovat naapuribaarissa juomassa keskiketterää. Kalliit kuntosalilaitteet seisovat keräämässä pölyä suuren osan päivästä samalla kun kansa lihavoituu.

(Aikaisemmasta velkaantumisesta johtuva) Kysyntäpula on mielestäni merkittävin syy tähän kurjaan taloustilanteeseen jossa olemme, moni kuntosali ja muu palveluyritys laittaa lapun luukulle kävijäpulan takia, ja entinen yrittäjä siirtyy baarin puolelle.

Onko olemassa keino, jolla tämä ongelma voidaan ratkaista?

Vasemmistolainen ratkaisu olisi perustaa verorahoilla maksuttomia kuntosaleja, mutta maksuttomuuden ongelma on kilpailun puute – nämä julkiset kuntosalit eivät lähtökohtaisesti välittäisi siitä käykö niissä asiakkaita, ja jos, niin kuinka paljon, jolloin kuntosalinpitäjällä ei olisi insentiiviä juosta asiakkaidensta eteen. Mahdolliset tulostavoitteet lisäisivät taas yhden kerroksen byrokratiaa, ja pikkuhiljaa näemme miten Suomen julkissektori on kääpänsä terveen rungon ympärille kasvattanut.

Parempikin ratkaisu on olemassa, sen kehitti Smartium vuonna 1996. Liikuntaseteli on monelle meistä tuttu, rahaa jota voi käyttään vain tiettyihin tarkoituksiin. Tavallaan elämme siis jo rahajärjestelmässä, jossa on olemassa rinnakkainen valuutta.

Liikuntasetelin ongelma on toki siinä, että niitä jaetaan vain joillekin työssäkäyville, ja toisaalta käyttötarkoitus on suppea, mutta entä jos laittaisimme ranttaliksi, ja jakaisimme kaikille kansalaisille joka kuukausi 500e edestä palveluseteleitä, joilla voi ostaa vain liikuntaa, terveydenhuoltoa, koulutusta ja mahdollisesti kulttuuria? Tietysti vain palveluja, ei hyödykkeitä (koska muuten meillä kaikilla olisi pian autotalli täynnä kahvakuulia).

Ja vielä niin että setelit vanhenevat kuukaudessa. Tai kätevimmin elektronisessa muodossa niin että tilin saldo resetoituu 500 euroon joka kuun ensimmäinen päivä, jolloin seteleitä ei voisi hamstrata.

500e per kansalainen per kuukausi piristäisi Suomen taloutta merkittävästi, ja lama olisi pian muisto vain.

Kysymys joka mieleen tietysti herää on se, että millä ihmeellä tämä rahoitetaan? Palataan alkuun – Kreikka on mitä luultavimmin pian suvereeni valtio, joka voi vetäistä tarvittavat rahat halutessaan hatusta.

Ei myöskään ole selvää olisiko EKP:llä jotain tätä vastaan jos Suomi haluaisi ottaa käyttöön rinnakkaisvaluutan tähän tarkoitukseen. Jos 500e kuussa on liikaa, niin aloitetaan vaikka satasella.

Tälläisessa lähestymistavassa olisi varmasti joitakin riskejä. Esim. naapurukset voisivat laskuttaa toisiltaan 500e kuussa nokkahuilukonserteista, mutta sertifiointijärjestelmällä tämänkaltaiset väärinkäytökset saataisiin kyllä kuriin.

Ehdotukseni on sinänsä toteuttamiskelpainen sellaisenaan, mutta todellinen ketunhäntä kainalossani on yritys herättää taloustieteilijöitä rikkomaan seiniä ympäriltään miettiessään ratkaisuja ongelmiimme.

Merkittävä osa taloustieteen taustaoletuksista on sopimuskysymyksiä, ei luonnonlakeja, joten lakatkaa kohtelemasta niitä annettuina.

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu