Kadonneista läppäreistä ja kustannuspaikoista

Espoon kaupungilta on hukassa 10 000 läppäriä, ja tämä tullee maksamaan kaupungille miljoonia euroja. Olen aikoinaan työkseni etsinyt kadonneita läppäreita, ja silloiseen benchmarkattuna 10 000 hukattua konetta verrattuna organisaation käytössä olevaan lukuun 25 000 on kiitettävä suoritus.

Muutaman tärpin voin antaa, osaa tietokoneista ette luultavasti ikinä saaneetkaan, osa löytyy kaapeista ja laatikoista, osaa ette löydä koskaan ja osan olette toimittajalle palauttaneet, mutta toimittajan prosessin mukaan näin ei ole. Rikoksesta mitä luultavimmin ei ole kyse, sillä siitä jäisi mitä todennäköisemmin kiinni.

Toisin kuin äkkiseltään luulisi, vähänkään isomman organisaation läppärikirjanpito ei ole triviaalia, sillä kyseiset vehkeet ovat nimensä mukaisesti kannettavia tietokoneita, jotka leasingsopimuksessa vaihdetaan uuteen yleensä noin kolmen vuoden välein – tai ainakin uusi tilataan, vanhan palauttaminen voi olla niin ja näin, joka tilaajan tai toimittajan päässä.

Vaikka organisaation verkkoa skannaamalla ja hyvällä "IT asset managementilla" päästään pitkälle, ainoa tietämäni hopealuoti ongelmaan on puolustusvoimista tuttu malli, jossa omaisuus kuitataan henkilökohtaiseen käyttöön, ja jos esineen hukkaa, niin sen joutuu maksamaan. Jos tämä on liian radikaalia, niin kaupungin tapauksessa hukatusta tietokoneesta voitaisiin pakotettaa tekemään häviämisilmoitus ennen uuden koneen luovuttamista, ja kaupunki maksaisi hävinneestä leasingyhtiölle aiheutuvat kulut kertalaakina, ilman että 10 000 tietokonetta jää kummittelemaan listoille leasingkulujen mitä luultavimmin edelleen juostessa.

Kuitenkin, tämän kirjoituksen pääpointti ei ole ratkoa vain kadonneiden läppäreiden ongelmaa – oppirahansa maksaneena Espoon kaupunki tulee hukkaamaan vastaisuudessa huomattavasti vähemmän läppäreitä, ja mitä luultavimmin muidenkin kaupunkien IT osastot käyvät kirjanpitonsa läpi – hatunnosto niille jotka selviävät alle prosentin hävikillä. Tsekatkaa toki myös sopimukset läpi josko osa hävikistä menisi toimittajan piikkiin, se on täysin mahdollista jos he ovat hukanneet palautetut koneet.

Kirjoitukseni pääpointti on kustannuspaikan käsite – joka Taloussanomien taloussanakirjan mukaan määritellään näin:

"Kustannuslaskennassa pienin tulos- tai toimintayksikkö, esim. osasto, kone, erikoistoiminto tai vastuualue, jonka kustannukset selvitetään erikseen."

Kustannustietoisessa organisaatiossa jokainen kustannuspaikka on jonkun omistama, ja jokainen kustannuspaikanomistaja tietää jokaisen sille kirjattavan laskun, ja vastaa henkilökohtaisesti (päänahallaan) siitä, että hankinta on laadultaan (sait mitä tilasit), toimitukseltaan (sait milloin halusit) ja kustannuksiltaan (sait kilpailukykyiseen hintaan) hyvä. Optimitilanteessa omistajalla on myös vapaus kilpailuttaa halutessaan ostonsa ja tilata palvelut joltakin muulta toimittajalta.

Kustannustietoisuuden hyvä puoli on siinä, että jos ja kun rahoitusjohtajalta tai muulta vastaavalta tulee terveiset, että näin ja näin monta prosenttia pois ensi vuodelle, niin kustannustietoinen tietää mikä on hänen työkalupakkinsa tämän tavoitteen saavuttamiseen.

Espoon tapauksessa on puuttunut joko kustannustietoisuus tai henkilökohtainen vastuu, tai mitä luultavimmin molemmat.

Uskon kuitenkin, että kustannuspaikat ovat kaupungeillakin käytössä, joten ratkaisu on melko helppo – nimetkää niille omistajat, antakaa mandaatti toimia kuten parhaaksi näette ja ensimmäiseksi tehtäväksi ottaa 10% kuluista pois.

Jos tavoitteeseen ei riittävän hyvin päästä, tai kulut lähtevät organisaation toimintakunnon kannalta vääristä paikoista, niin ongelma on ratkaistavissa ensi vuonna kustannuspaikanomistajaa vaihtamalla.

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu