Asumisen kalleudesta

Suomalaisesta asumisen kalleudesta on hiljaittain kirjoitettu kahdesta eri kulmasta, joista molemmat ovat mielenkiintoisia: 1) Hotellihuone Helsingistä 490 €/kk – Omenahotelliin tulvi yhteydenottoja 2) Asumispolitiikan ainainen umpikuja – tonttimaan hinta avainasemassa

Ensimmäinen osoittaa sen miten nurinkurisessa tilanteessa Suomessa ollaan, eli pitkäkestoinen hotellimajoittuminen on sekä asiakkaan että hotellin intressien mukaista.

Osittain syy on vuokraan sidotussa asumistuessa, joka ei kannusta jakamaan huoneita. Itse asuin vuonna 2005 Hong Kongissa vaihdossa ollessani noin 10 neliön huoneessa kämppiksen kanssa, vuokra oli 90e kuussa per nuppi, ja huonetta ei paljon muuhun kuin nukkumiseen tarvittu. Suomessa insentiivi tälläiseen puuttuu täysin, ja perustulo ratkaisisi tämänkin ongelman.

Toinen kirjoitus selittää syitä siihen miksi tilanne on niin nurinkurinen kuin on, ja nostan Ilkka Lehtiselle hattua olennaisen kiteyttämisestä:

"Vuokra-asuntopolitiikan peruskysymys on, tuetaanko asuntojen rakentamista vaiko asumista. Suomessa ja Euroopassa yleisenä suuntauksena on viime vuosina ollut tukea asumista ja vähemmän asuntojen rakentamista." – aina silloin tällöin eteen tulee lauseita, jotka tunnistaa heti tosiksi, mutta joita ei ollut ennen osannut hahmottaa, ja tämä oli minulle taas yksi niistä.

Kansantalouden perustiedoilla voidaan osoittaa, että asumisen tukeminen nostaa asumisen hintaa nousevien vuokrien muodossa kysynnän lisääntymisen myötä, kun taas asuntojen rakentamisen tukeminen vähentää asumisen hintaa lisääntyvän asuntojen tarjonnan myötä.

Toinen merkittävä ongelma on piiloverotus:

"Kunnat ja valtio eivät halua luovuttaa tontteja; ne myydään mieluummin vahvistamaan kuntien ja valtion taloutta."

Tämä tosin on vain osatotuus, ei tontteja tarvitsisi luovuttaa – jos kaavoitus olisi riittävällä tasolla, tonttien hinta olisi merkittävästi nykyistä alempi. Kaavoituksen jälkeisessä tonttihuutokaupassa voittaja olisi syytä velvoittaa rakentamaan tontille ensi tilassa, ja jos kotimaisilla ns. yleishyödyllisillä firmoilla ei ole intressejä huutokauppaan osallistua, niiden yleishyödyllisyysstatus voidaan hyvin purkaa, ja toisaalta laajentaa kilpailu myös kansainvälisiin rakennusyrityksiin.

Eräs ratkaisu kaavoitusongelmaan on mahdollistaa yksityisen maan kaavoittaminen kunnallistekniikan hinnalla.

Myös jo kaavoitettu mutta rakentamaton tonttimaa on mahdollista saada tehokkaampaan käyttöön raippaverottamalla sitä, nyt moni taho panttaa maata sen arvonnousun takia.

Esteettömysvaatimuksista olisi toki myös syytä karsia muuten kuin alimpien kerrosten osalta.

Jos näistä toimista tästä huolimatta asuntoja ei riittävästi rakenneta, julkissektorin on rakennettava itse. Lehtisen sanoin:

"Nykyisen asuntopolitiikan häviäjinä ovat pienituloiset ja loppujen lopuksi koko Suomi."

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu