Taas kaupungillistumisesta

Yle uutisoi 31.8.2015: Myytti tiiviistä ekokaupungista – eli kertomus siitä miten ajatusharhasta tuli vallitseva totuus – kirjoituksessa käsiteltiin Hesarin aikaisempaa kirjoitusta, sekä mm. Osmo Soininvaaran vastinetta siihen. Kirjoitin myös itse vastineen, joka löytyy täältä. Tätä aikaisemmin olen myös kirjoittanut yleisesti kaupungillistumisesta.

Luettuani Ylen artikkelin tänään kommentoin sitä näin:

"Jos Juudit Ottelinin, Jukka Heinosen ja Seppo Junnilan tutkimuksen ydinviesti oli "tiiviydellä ei ole vaikutusta liikennejärjestelmän energiankulutukseen” miksi hesari uutisoi sen otsikolla "Suomalaistutkimus: Suurin hiilijalanjälki on keskustassa asuvalla".

Myöskin Hong Kongissa asuneena voi sanoa että "24 suuren eurooppalaiskaupungin EMTA-barometrissa (2007) Helsinki sijoittui ”joukkoliikenteen osuudella mitattuna parhaimpien kaupunkien joukkoon”" on yhtä tyhjän kanssa, yhdessäkään(!) Eurooppalaisessa kaupungissa ei ole Hong Kongiin, Singaporeen tai Tokioon verrattavaa joukkoliikennettä.

Sitä saa mitä mittaa."

Artikkeli myös väittää, että Newmanin ja Kenworthyn tutkimus ei osoita tiiviin asumisen olevan energiatehokkaampaa ("Merkkitutkimus onkin nollatutkimus"), perusteluina seuraava:

"Vuonna 1994 Newmanin ja Kenworthyn tutkimuksen heikkouksia läpivalaisi vielä liikennetutkija Ray Brindle. Hän totesi, että tutkimuksen tuottama hyperbelisen muodon saanut käyrä kaupungin asukastiiviyden ja polttoaineenkulutuksen suhteesta ei ollut mikään varsinainen löytö, vaan se juontui ”tilastomatematiikan väistämättömistä laeista eikä niinkään mistään ainutlaatuisesta yhteydestä tai perustavanlaatuisesta laista kaupunkien toiminnassa”. Brindle selitti tarkemmin: ”Kun määrittelemme kaksi uutta muuttujaa, joissa yksi alkuperäisistä muuttujistamme on yhdessä kertoja ja toisessa jakaja, heijastamme muuttujan käyttäytymistä vasten sen omaa käänteisarvoa ja taipumus tuottaa hyperbeli on väistämätön.” Newmanin ja Kenworthyn tarkastelussa sorruttiin juuri tähän virheeseen. Siinä esiintyivät väestö jaettuna pinta-alalla ja polttoaineenkulutus jaettuna väestöllä. Tilastomatematiikassa käyrän ilmentämää lopputulosta kutsutaan vääräksi korrelaatioksi. Tulos on ”itse asiassa merkityksetön”, Brindle kuittasi."

Tässä vaiheessa diplomi-insinööriä alkaa suoraan sanottuna ärsyttämään, sillä väite kääntyy suomeksi kutakuinkin näin: "Koska harva asutus johtaa polttoaineenkulutuksen kasvuun, tulos on merkityksetön. "

Artikkelissä myös jatketaan:

"Lisäksi Brindle laski, että se paras, merkitsevin suhde Newmanin ja Kenworthyn aineistosta löytyi itse asiassa polttoaineen kulutuksen ja koko kaupungin pinta-alan välillä. Toisin sanoen, mitä suurempi kaupunki, sitä suurempi polttoaineenkulutus."

Perusmatematiikalla tästä voisi myös johtaa sen, että mitä suurempi asukastiheys, sen pienempi kaupungin pinta-ala, ja sen pienempi polttoaineenkulutus.

Ja lopulta

"Newmanin ja Kenworthyn propagoimalle polttoaineen kulutuksen ja väestöntiheyden suhteelle vastaava luku oli 0,37, joka itse asiassa kertoi, että – olipa väestöntiheydellä vaikutusta tai ei – ainakin 63 prosenttia kaupungin polttoaineen kulutuksesta selittyy aivan muilla tekijöillä"

Ts. äärettömän tiheässä kaupungissa polttoaineenkulutus on ainakin 37% pienempi kuin äärettömän harvaan asutussa kaupungissa (joka toki on melko loogista, kun lähikauppaan on yli parsek matkaa).

Jos äärettömän tiheä kaupunki tuntuu vieraalta ajatukselta, niin esimerkiksi voidaan ottaa vaikka Chungking Mansions (1,255,000 asukasta/km2), jossa asuu yhtä paljon porukkaa kuin Ranualla (1,18 asukasta/km2).

Artikkeli myös jatkaa itsestäänselvyyksillä:

"Onkin ilmiselvää, että kysymys liikenteen tehokkuudesta on paljon monimutkaisempi kuin Newman ja Kenworthy aikoinaan antoivat ymmärtää. Ilmeisesti hyvin merkittävässä osassa taitaa olla liikennepolitiikka; esimerkiksi se, miten aktiivisesti joukkoliikennettä edistetään autoiluun verrattuna."

ja

"Mieleen tuleekin, että valikoituisiko edellisten esimerkkien pohjalta taikasanaksi tiiveyden sijaan pyöräily?"

Ai niinkö?

Viimeistään loppua kohden alkavat artikkelin todelliset karvat paljastua:

"Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei kaupunkirakenteella olisi merkitystä – on paljonkin. Mitään yksittäistä viisasten kiveä sen syövereistä on kuitenkin turha yrittää kaivaa. Jos ekologisen yhdyskuntarakenteen hahmottaminen on ollut vaikeaa tähänastikin, nyt uuden ymmärryksen valossa sen pitäisi olla vielä haasteellisempaa. Kuten Ottelin, Heinonen ja Junnila tutkimuksensa viimeisessä lauseessa toteavat, tarvitaan ”tutkimusta, joka tarkastelee systeemiä entistä laajemmin”. Haastattelussani (18.8.) Junnila kertoikin oman tutkimusryhmänsä alkaneen jo laajentaa omaa tarkasteluaan onnellisuustutkimuksen suuntaan."

Ts. koska Newmanin ja Kenworthyn tutkimus ei viisastenkiveä löytänyt (tai se voitiin mahdollisesti osoittaa katinkullaksi), sitä ei kannata etsiä, sen sijaan kannattaa ruveta tekemään onnellisuustutkimusta.

Koittakaa nyt päättää harrastatteko tiedettä vai politiikkaa. Selvyyden vuoksi näiden välillä ero on siinä, että jälkimmäisessä valitsette ensin päämäärän, ja sen jälkeen etsitte päämäärään sopivat keinot.

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu