Helikopterista rahaa sinullekin?

Rahan pudottaminen helikopterista on alunperin Milton Friedmanin lanseeraama käsite, joka tarkoittaa uuden rahan lisäämistä talouteen keskuspankin toimesta. Yleiseen tietoisuuteen termi tuli Ben Bernanken viitatessa siihen vuonna 2002. Oikea taloustermi tälle toiminnalle on määrällinen elvytys.

Nyt, runsas kymmenen vuotta myöhemmin, olemme nähneet muutaman kierroksen ilmaista rahaa, sekä Yhdysvalloissa, Euroopassa, että Kiinassa. Teille jotka eivät jaksa linkkejä lukea, jokaisella mantereella kyse on kertaluokasta tuhat miljardia.

Ongelmia ei ole ratkaistu, mutta se ei estä erilaisia nykyisestä määrällisestä elvyksestä hyötyviä tahoja naukumasta lisää, viimeisimpänä Citibank. Huomionarvoista on lainaus Citibankin päästrategilta (Englander) ”Or, more so, it could be embedded as a policy rule — “if inflation is below 1.5% use monetized fiscal policy, between 1.5% and 3% stabilize the balance sheet, above 3% inflation shrink the balance sheet.” That’s the Englander rule… says. Englander… grudgingly.”

Huomionarvoista miksi? Koska ehdotin samaa jo toukokuussa: ”Pidemmällä aikavälillä inflaatiotavoite sanelisi sen, paljonko rahaa voitaisiin kansalaisille luoda vastaisuudessa -> esim. jos inflaatio on alle 2%, lisää rahaa, jos yli sen, vähemmän rahaa. Riskinä olisivat toki poliitikot jotka lupaisivat aina lisää, mutta tämän voisi systeemin perustamissopimuksessa yksiselitteisesti kieltää.” Kutsutaan tätä sitten vaikka Aholan säännöksi.

Kannatan rahanpainamista, koska en usko että Suomessa vallitsevaa kysyntäpulaa kyetään ratkaisemaan millään muulla konstilla, ja muuten edessämme on tosiaan toinen menetetty vuosikymmen tai useampia. Pidän myös päiväselvänä että länsimaiden velkoja ei tulla ns. perinteisin keinoin ikänä maksamaan, eli yhtä hyvin voimme alkaa olemaan rehellisiä asian suhteen.

On kuitenkin olennaisen tärkeää ymmärtää, että kysyntäpulan lisäksi kärsimme myös erittäin huonosta kilpailukyvystä, jolloin painokoneiden kanssa pitää olla pirun tarkkana – jos elvytys ohjataan väärin, se poistaa kansakunnaltamme tarpeen parantaa kilpailukykyä, joka johtaa pidemmällä tähtäimellä vielä nykyistä pahempaan tilanteeseen.

Edellisellä kappaleella tarkoitan ensisijaisesti julkissektoriamme – se on ylisuuri ja tehoton, ja niukempi resursointi pakottaa keskittymään olennaiseen ja lisäämään työn tuottavuutta. Selvyyden vuoksi, yksityissektori kävi tämän harjoituksen läpi jo kertaalleen vuonna 2009, ja on jatkanut siitä lähtien jatkuvaa tehostamista.

Työn tuottavuuden kasvu on elinehto (tai oikeastaan, elintason ehto) jokaiselle kansankunnalle, ja rattiin ei pidä nukahtaa milloinkaan.

Tarvitsemme siis ratkaisun, jossa yksityissektorin kysyntä lisääntyy, mutta julkissektorin menot eivät kasva, vaan mieluiten pienentyvät. Ratkaisuehdotukseni löytyy edellisen linkin takaa – kohdistetaan jo tällä hetkellä käynnissä oleva rahanpainaminen uudelleen:

”Euroalueen väkiluku on luokkaa 333 miljoonaa, ja esim. 60 mrd kuukaudessa (EKP:n nykyisen määrällisen elvytyksen taso) jaettuna tasan kansalaisille olisi ~180e per nuppi kuussa. Sen verran pieni summa, että insentiivi työntekoon ei häviäisi, mutta kuluttajien velkavuori alkaisi sulaa, ja kysyntä ja sitä kautta työllisyys lähtisi kasvuun.”

Jos uutta rahaa kerran jo painetaan, niin miksi ihmeessä sen pitäisi ohjautua joko pankkien voitoiksi tai julkissektorin moolokin kitaan – varsinkin kun se hyödyttäisi kaikkia enemmän jos sinä päättäisit ihan itse mitä sillä teet?

Selvyyden vuoksi, rahanpainaminen ei ole mikään hopealuoti, tämän lisäksi Suomi tarvitsee muun muuassa joustavammat työmarkkinat ja sosiaaliturvan (perustulon), työn tasaisemman jakamisen (6 tuntiset työpäivät), työn verotuksen vähentämistä sekä tiivimpää asutusta.

Muuten olen sitä mieltä, että työmarkkinajärjestöt on tuhottava.

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu