kalliiksituli.com

Tieto voittaa eli suomalaisten julkisten it-hankkeiden surullinen tarine (Image 29.12.2015) – esimerkkitapaus oli yli 600 000 euron projekti (yli puolet liikaa), joka oli aikataulusta myöhässä (vuosia), ja lopulta kyykkäsi kriittisenä hetkenä.

Leipätyössäni toimin hiljattain vastaavan verkkojulkaisuprojektin omistajana, ja päätin nyt jakaa joitakin (mielestäni) parhaita käytäntöjä, joista julkissektori voi vapaasti ammentaa vastaisuudessa, voitte sitten vaikka laskea jotain veroa vastapalveluksena.

1. Jokaisella ohjelmistoprojektilla pitää olla omistaja, joka vastaa päänahallaan siitä, että projektin tavoitteet toteutuvat, ja että se pysyy budjetissa, aikataulussa, ja toteutetaan määritellyssä laajuudessa (scope).

2. Jokaisella projektilla pitää olla projektipäällikkö, joka huolehtii käytännössä siitä että ylläoleva tapahtuu.

3. Jokaisella projektilla pitää olla tuoteomistaja (product owner), jolla on paras substanssiymmärrys siitä mitä ollaan tekemässä. Tuoteomistajan kannattaa olla se henkilö, joka joutuu käytännössä työskentelemään projektin jälkeen lopputuloksen kanssa.

4.Jokaisella projektilla on ohjausryhmä, joka huolehtii siitä, että projektin tavoitteet ovat sidosryhmien tarpeiden mukaisia, ja katsoo projektin omistajan perään (vrt. osakeyhtiön hallitus ja toimitusjohtaja).

5.Projektinhallinnassa noudatetaan organisaation parhaita käytäntöjä, ja niiden noudattamista seuraa nimitetty taho. Jos projektin omistajan näkemys on ristiriidassa näiden käytäntöjen kanssa, hänen päätöksensä ratkaisee.

6. Projektin määrittelyvaihe/konseptointivaihe on syytä toteuttaa erillisenä harjoituksena, eikä sitä pidä leipoa mukaan toteutusvaiheen tarjouspyyntöihin.

7.Projektin suunnittellun toteutusvaiheen (se vaihe jossa toimittaja koodaa rahaa vastaan) ei pitäisi ylittää kuutta kuukautta, ja yli vuoden mittainen suunniteltu toteutusvaihe tarkoittaa että jotain on suunniteltu väärin (yleensä projektin laajuus on liian suuri).

8.Tarjouspyyntö on syytä lähettää yli viidelle toimittajalle, ja sekä toteutusvaihe että toteutuksen jälkeinen ylläpito kannattaa leipoa samaan tarjouspyyntöön (näin estetään ns. perävalot näkyy – efekti, ja sekä saalistushinnoittelu).

9.Tarjouspyyntöä ei pidä lukita tiettyihin teknologioihin, vaan toimittaja saa ehdottaa sitä mikä heistä parhaiten tilanteeseen soveltuu. Yleensä pitkälle tuotteistetut teknologiat näkyvät tarjouksissa alempina hintoina sekä toteutuksessa että ylläpidossa (vrt. koodataan puhtaalta pöydältä uniikkia).

10. Projektin lopputulos kannattaa kapseloida valitulle toimittajalle niin, että he ovat kokonaisvastuussa palvelusta, sekä toimii single point of contactina kaikissa ongelmatapauksissa (ohjelmisto, palvelimet, verkko, tietokannat…). Toimittaja saa alihankkia nämä miten tahtoo, mutta vastaa niistä sovitun hinnoittelun mukaisesti.

11.Kun tarjouspyyntö lähtee riittävän monelle kyvykkäälle toimittajalle, toimittajien hinnoittelu perustuu pitkälti riskiin – mitä paremmin toimittaja osaa toteuttaa pyydetyn, sen halvempi tarjous yleensä on.

12. Merkittävin tekijä tarjouyspyynnöissä on referenssit – kuinka monelle tyytyväiselle yritykselle toimittaja on aikaisemmin toteuttanut vastaavan projektin.

13. Jos referenssejä ei löydy yhdeltäkään toimittajalta, projektin olemassaolo kannattaa kyseenalaistaa – kaikki on tehty jo aikaisemmin muodossa tai toisessa, mitä ei ole, sitä ei luultavasti kannata tehdä.

Lista ei ole kattava, lisää varmasti tulisi jo puristaisin, mutta nyt pitää lähteä kummipojan syntymäpäiväjuhlille. Saatan palata Imagen kirjoitukseen eri kulmasta, eli mitä julkishallinnon himmeleille pitäisi tehdä jotta tilanne paranisi, mutta ensimmäinen askel jo tästä: projektinomistajat, kasvattakaa selkäranka ja sanokaa ei päättömille ohjeille.

Jos haluat nähdä uutta verta kunnallisvaaleissa, niin täytä toki Viskipuolueen kannattajakortti: http://viskipuolue.fi/kannattajakortit/

 

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu