The Economistin ratkaisu siirtolaiskriisiin

The Economist on mielestäni hyvä julkaisu, sillä en koe sen olevan minkään ideologian vanki.  Tänään (4.2.2016) luin jutun How to manage the migrant crisis, joka tosin oli päivätty 6.2.2016, eli artikkeli oli mahdollisesti aikaansa edellä. Sanan "migrant" (siirtolainen) käyttö on huomionarvoista, sanan "refugee" (pakolainen) sijaan.

Jutun kannustavin osuus on lopussa, eli huomio siitä että maailma on ennenkin selvinnyt massiivisesta muuttoliikkeestä, vuonna 1975 kommunistit ottivat vallan Vietnamissa, jolloin miljoona ihmistä otti jalat alleen ja heistä valtaosa päätyi Yhdysvaltoihin, jossa he elivät onnellisesti elämänsä loppuun saakka, työllistyen ja lopulta keskivertoamerikkalaista paremmalla elintasolla.

Sitten itse ratkaisuun, joka on jaettu kolmeen kohtaan, joista ensimmäinen on vähentää syitä lähteä matkaan alkuperämaista. Rauhan saavuttaminen on tietysti ensimmäinen tavoite, mutta myös rahallinen tuki lähtömaihin auttaa.

Toinen kohta on turvapaikanhakemusten käsittely leireissä Euroopan ulkorajoilla, joko Euroopan sisällä (Kreikka, Italia), tai jos mahdollista, ulkopuolella (Turkki, Libanon, Jordania). Venematkan tehneet voisi myös palauttaa välittömästi meren yli toisella puolella oleviin leireihin, jolloin venematkat olisivat turhaa rahanhaaskua ja hengen riskeerausta.

Kolmanneksi, on pidettävä huoli, että turvapaikanhakijat pysyvät siellä missä heidän hakemuksensa käsitellään, sen sijaan että maat siirtävät ongelmia eteenpäin sallimalla (ja joissain tapauksissa jopa edesauttamalla) läpikulun.

Näiden kolmen kohdan kustannukset pitäisi jakaa tasan Euromaiden kesken, vain niin syntyy maille insentiivi pitää kiinni sovitusta. Turvapaikkahakemukset on myös käsiteltävä nopeasti jotta todelliset turvapaikanhakijat erotetaan siirtolaisista, ja he, joiden osalta hakemus hylätään, on joko estettävä pääsy Eurooppaan, tai karkoitettava jos näin on jo tapahtunut.

The Economist on sitä mieltä, että Euroopan pitää ottaa vastaan vainotut, ja pyrkiä työllistämään heidät. Nykytilanne on seurausta siitä, että poliitikot eivät pyri löytämään eurooppalaista ratkaisua eurooppalaiseen ongelmaan, vaan mikromanageeraavat maansa rajojen sisällä.

Tämä oli lyhennetty käännös alkuperäisesti artikkelista, ja mielestäni ihan hyvä runko jonka pohjalta ongelman ratkaisujen etsiminen voidaan aloittaa. Jos asia kiinnostaa, suosittelen lukemaan alkuperäisen artikkelin, näin vältetään rikkinäinen puhelin.

The Economist etsii ratkaisuja koko Euroopan näkökulmasta – näiden lisäksi jokaisessa maassa on tehtävä omat ratkaisunsa, jotta turvapaikan saaneet integroituvat yhteiskuntaan. Suomessa näistä tärkein on työmarkkinoiden vapauttaminen, sillä ilman työtä integroituminen on mahdotonta.

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu