Uudessa Seelannissa ei ole traktorimarsseja

Maanviljelijöiden mielenosoitus (HS 10.3.2016) oli aiheellinen – sovittujen tukien maksamisessa on ollut ongelmia, ja sovitusta on pidettävä kiinni. Näinä vaikeina aikoina on kuitenkin aiheellista esittää kysymys, eli voisiko maanviljelijöiden tulonmuodostus perustua muuhun kuin maailman suurimpiin (TE 23.02.2016) tukiin?

Tämä loikka ei olisi täysin tuntemattomaan, sillä se on tehty jo vuonna 1984 Uudessa Seelannissa (HP 07.17.2012), ja Australian maataloutta ei myöskään juurikaan tueta (ABC 03.03.2014) – seuraus tästä on ollut se, että nämä maat vastaavat 85% maailman lampaan vientimarkkinoista. Kun maatalouden tuet poistetaan, maanviljelijät keskittyvät niihin maatalouselinkeinoihin, joissa heillä on suhteellinen etu, ja pyrkivät maksimoimaan tuottonsa niistä.

Nykysysteemin (ja laajemmin yritystukien) ongelma on siinä, että maanviljelijät keskittyvät maksimoimaan tukensa, sen sijaan että he keskittyisivät miettimään mitä täällä kannattaa tuottaa, ja miten saadusta sadosta saisi mahdollisimman paljon rahaa.

Esim. poronviljelyn tapauksessa Suomella on luultavasti suhteellinen etu, ja kiinalaiset syövät kyllä nälkäänsä kaikki porot jota saamme tuotettua, varsinkin jos brändäämme ne puhtaiksi ja herkullisiksi.

Mitä kriisiaikoihin tulee, niihin on syytä varautua varmuusvarastoilla, kuten nyt jo joka tapauksessa tehdään (HS 02.07.2014).

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu