Muuten olen sitä mieltä, että työmarkkinajärjestöt on tuhottava.

Tämänpäiväinen oli nahkapäätös, summaa ETLA:n Maliranta: Suomen sopimusjärjestelmässä on valuvika (YLE 17.3.2016):

"Kun mietitään meidän talouden ongelmia, niin ne prosentin osuudet, joista tässä sovitaan ovat aika pieniä itse asiassa, hän sanoi."

Silti näimme paljon hymyjä ja selkääntaputtelua uutisissa – mistä oikein on kyse? Työelämässä törmää silloin tällöin tähän ilmiöön, kun jokin asia tuntuu ylivoimaiselta, monet eivät edes yritä tehdä mitä pitäisi, vaan he tekevät mitä voivat.

Kokonaisuuden kannalta tämä on haitallisempaa kuin mitääntekemättömyys, myös Vapaavuoren mielestä (AL 17.3.2016):

"On erittäin suuri riski, että syntyy illuusio, jossa ajatellaan, että talouden ongelmat on ratkaistu yhteiskuntasopimuksen kautta."

Tässä tilanteessa oikea ratkaisu olisi heittää tulppa laidan yli, ja pitää airolla huoli siitä etteivät edunvalvontayhdistykset oikealta vasemmalle pääse uimaan rantaan saakka.

Tämä voi kuulostaa radikaalilta, mutta muuta keinoa ei ole – työmarkkinajärjestöjen on aika syntyä uudelleen pienempinä ja heikompina, sillä nykymuodossaan ne ovat liian raskaita Suomen hartioiden kannettavaksi.

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu