Mikä yhdistää Länsimetroa ja Olkiluotoa?

Toimin leipätyössäni eräiden ohjelmistoprojektien omistajana, sekä vastaan osastomme toimittajaverkostosta, mutta kun puhutaan Länsimetron ja Olkiluodon kokoisista harjoituksista, niin sormi menee suuhun. Tämä johtuu siitä, että ohjelmistoprojekteissani häärää yleensä vain pari hassua toimittajaa, ja toimittajaverkostokaan ei merkittävästi kymmentä suurempi ole.

Länsimetrossa alihankkijoita on välillisesti tuhansia (www.lansimetro.fi), ja Olkiluodossa noin 1500 (Wikipedia) – jos minut käskettäisiin tälläisen harjoituksen ohjaksiin, niin mikä olisi ensimmäinen asia jota tekisin? Kysyisin itseäni viisaammilta, tai palkkaisin heitä projektiin.

Työskentelen yrityksessä, joka toimittaa voimalaitoksia ympäri maailmaa avaimet käteen periaatteella, sekä järjestelmäintegraatiota valtamerilaivoihin – näissä projekteissa alihankkijaverkoston hanskaaminen on elinehto, ja osaaminen sekä parhaat käytännöt siirtyvät yrityksen sisällä parantaen jatkuvasti tekemistä.

Jos liike-elämästä ei riittävästi osaamista ole saatavilla, sitä löytyy myös akateemisesta maailmasta: Teollisuustalouden saralta löytyy suurten projektien hallinnasta tutkimusta (Designing effective governance structures for large projects. LPG Report 2013, Aalto University,2013, Helsinki.), joka on jopa varsin enteellistä:

“Large projects are important for society and its welfare, but their track record is often poor: they may fail either partially or completely due to lack of appropriate governance.”

Uskon, että joko liike-elämästä tai raportin kirjoittajista olisi löytynyt hyviä jäseniä myös Länsimetron OY:n hallitukseen (www.lansimetro,fi) poliitikkojen sijaan, varsinkin kun otetaan huomioon melko perustavanlaatuiset virheet: Länsimetron organisaatiosta vastaavat "eivät muista", miten organisaatio luotiin (Yle, 17.7.2016)

Pääsin sattumalta kysymään eräältä alihankintaverkostojen asiantuntijalta mikä hänen mielestään meni pahiten metsään. “Valvontaa ei voi ulkoistaa, sama virhe sekä Olkiluodossa että Länsimetrossa”, kuului vastaus kuin apteekin hyllyltä.

YUP lauloi aikoinaan: “Mutta käypää rahaa kun poltetaan. Se ajatus kyllä häiritsee…” (Joutilas, 2003) – juuri tältä minusta tuntuu.

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu