Minimipalkka eriväristen lasien läpi katsottuna

Vasemmistoliitto uusii vaatimuksensa 10 euron minimipalkasta (HS 16.9.2016) – "Suomalainen lähtee oikeutetusti siitä, että omalla palkalla pitää pystyä elämään" (US 18.9.2016). Minimipalkka on aihe, joka jakaa mielipiteitä kahtia, ja yritän tässä kirjoituksessa selventää miksi.

Vasemmiston kansantaloudellinen perustelu minimipalkalle on kotimaisen kysynnän lisääminen. Jos ihmiset saavat enemmän palkkaa, he myös kuluttavat enemmän, jolla on työllistävä vaikutus.

Oikeiston kansantaloudellinen perustelu minimipalkkaa vastaan on työvoimakustannusten noususta johtuva työttömyys, ts. yhä suurempaa osaa työstä ei enää kannata tehdä. Tämä koskettaa eniten kannattavuuden rajamailla olevia yrityksiä, sekä mahdollisesti perustamatta jääviä yrityksiä.

Sekä vasemmiston että oikeiston perustelut ovat triviaalisti todistettavissa todeksi, jolloin minimipalkan hyödyllisyys tai haitallisuus ei ole triviaalisti osoitettavissa.

Akateemista tutkimusta löytyy myös puolesta (www.businessforafairminimumwage.org) ja vastaan (esim. REPORT ON THE IMPACT OF SEATTLE’S MINIMUM WAGE ORDINANCE ON WAGES, WORKERS, JOBS, AND ESTABLISHMENTS THROUGH 2015, July 2016)

Kaikki perustelut eivät kuitenkaan ole kansantaloudellisia, vaan osa on ideologisia – minimipalkka suojelee työssäkäyviä työttömiltä, sillä näin työnhakija ei pääse itse määrittelemään millä hinnalla hän on valmis työtä tekemään. Tämä on ideologista työnantaja vs. työntekijä taistelua, eli kenelle työn tuottama lisäarvo kuuluu.

Perinteisesti päätökset tehdään ideologian perusteella, ja perustelut haetaan jostain muualta, ja tämä näkyy minimipalkkakeskustelussa vahvasti sekä oikeiston että vasemmiston kannanotoissa.

 

Mielestäni Suomella on huonosti aikaa ideologiseen kakunjakoon, vaan paikallaan olisi rehellinen keskustelu siitä, miten tämän maan työllisyysaste saadaan kuntoon.

Mielestäni vastaus ei ole korkeampi minimipalkka, eikä työn yksikkökustannusten vähentäminen (Kiky), vaan tuloloukut poistava sosiaaliturvauudistus. Sosiaaliturvan pitäisi olla viimeinen perälauta liian matalia palkkoja vastaan, mutta kuitenkin niin että työn tekeminen on aina ja kaikissa olosuhteissa työnhakijalle taloudellisesti kannattavaa.

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu