Kuka saa kilpailuttaa, kuka ei

Autistisen Petterin kohtaloa puidaan pian Euroopassa – "Tällaista kohtelua ei toivoisi kenellekään" (IL 17.11.2016) on puistattava kirjoitus siitä, miten arvottomaksi ihmisarvoinen elämä voi muuttua virkamiehen kilpailuttaessa:

"…kuka ostaa 1500 kiloa vammaisia halvimmalla hinnalla."

Haluan kuitenkin nostaa kissan pöydälle, kilpailutus ei ole itsessään koskaan huono asia, vaan ongelma on siinä kuka kilpailutuksen pääsee toteuttamaan. Koska kilpailuttava virkamies katsoo kilpailutuksessa eri kriteerejä kuin palveluntarvitsija, tai hänen omaisensa, lopputulos ei ole palveluntarvitsijan vaan virkamiehen tahtotila.

Milton Friedman ehdotti jo vuonna 1955 palveluseteleitä ratkaisuksi tähän ongelmaan – niiden avulla palveluntarvitsija pääsee itse valitsemaan markkinoilla toimivista palveluntuottajista mieleisensä. Virkamiesten (tai päättäjien) tehtäväksi jää vain määritellä palvelusetelien rahallinen arvo.

Jos palveluseteli tuntuu utopialta, niin lukaiskaa toki läpi Sosiaali ja Terveysministeriön sivu aiheesta. Seteleitä käytetään jo Suomessa melko yleisesti, mutta kuntien harkinnan mukaan, ikävä kyllä.

Palvelusetelit toimisivat myös perusterveydenhuollossa nykyistä, ja tulevaa sote-alueisiin perustuvaa mallia paremmin, sillä se lisäisi loppuasiakkaan valinnan vapautta nostamatta kustannuksia.

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu