Parempi tapa verottaa autoilua

Bernerin ulostulojen myötä laitoin insinöörinhatun päähän – miten itse toteuttaisin liikenteen verottamisen?

Päädyin kolmeen parametriin johon optimaalinen verotusmalli perustuu:

1. Päästöt (ilmastotavoitteet)
2. Ajetut kilometrit (teiden kuluminen)
3. Ruuhkat (liikenneruuhkilla on kansantaloudellinen kustannus)

Päästöjen laskeminen riittävällä tarkkuudella on triviaalia, ainakin jos luotamme valmistajien ilmoituksiin.

Ajettujen kilometrien mittaaminen ajopiirturilla on helppoa. Piirturit eivät myöskään paljasta ajoneuvon sijaintia, eli niillä isoveli ei pääse kyttäämään. Eräs haaste on toki erottaa ulkomailla ajaminen kotimaassa ajamisesta, mutta tämän ongelman voisi hoitaa normaalien verovähennysten kautta hakemuksella.

Ruuhkien tunnistaminen ei ole triviaali ratkaisu – mistä tiedämme milloin ajoneuvo on ruuhkassa? Bernerin kyttäyslaatikko olisi kyennyt tähän GPS:n kautta, mutta itse ratkaisisin tämänkin ongelman ajopiirturilla – kuka tahansa joka ajaa alle sovittun raja-arvon riittävän kauan (esim. alle 30km/h keskinopeus, 10 min) tulkitaan ajavan ruuhkassa, ja häneltä voidaan laskuttaa ruuhkamaksu (x€/km). Tämä vero voitaisiin asettaa halutun suuruiseksi, ja vaikkapa niin että nopeuden lähestyessä nollaa, vero nousee sopivalla käyrällä. Näin voisimme myös verottaa auton tyhjäkäyntiä, johon GPS paikannus ei kykene.

Ruuhkan raja-arvoa ei voi asettaa kovin korkeaksi, koska muuten se kannustaisi ylinopeuksiin.

Näillä kolmella parametrillä itse verottaisin, mutta ratkaisu toki vaatii piirturi-investoinnit, ja piirtureitakin voi huijata. Tämän lisäksi piirturien purkaminen pitää toteuttaa jotenkin, ja ajoneuvoa myytäessä verotuksen jakaminen vanhan ja uuden omistajan kesken vaatii paperitöitä.

Saattaa siis olla, että tämäkin ehdotus kannattaa jättää pöytälaatikkoon, mutta on se silti Bernerin ehdotuksia parempi. Raaka totuus on kuitenkin se, että sähköautojen yleistyessä polttoaineeseen perustuva liikenteen verottaminen tulee noin vuosikymmenessä tiensä päähän, eli jotain pitää tehdä.

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja, jonka mielestä verotuksen yksinkertaisuuteen kannattaa aina pyrkiä.

***

Disclaimer: ylläolevan ehdotuksen alasampuminen on tervetullutta – siinä on varmasti aukkoja, mutta niiden löytämiseen tarvitsen apuanne

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu