Sote-uudistus ei tarvitse maakuntia

Minulla oli tilaisuus esiintyä tänään Ylen aamu-tv:ssä yhdessä Piraattipuolueen ja SKP:n edustajien kanssa. Vaikka koulujen kasviruokapäiviin on helppo ottaa kantaa, mukana oli myös vaikeampi kysymys: Mitä Sote-uudistukselle pitäisi tehdä?

Vastasin, että koska en harjoituksesta ole juuri mistään suunnasta mitään positiivista ole kuullut, sillä on suuri riski mennä ns. metsään, ja olisin valmis perumaan Sote-uudistuksen sen nykymuodossa.

Kuten pitääkin, eräs katsoja tarttui tähän, ja esitti haasteen – jos olet valmis perumaan Sote-uudistuksen, mitä ehdotat tilalle?

Maailmahan ei ehdotuksista huonone, vain niiden esittäjä voi saada aasinhatun, joten täältä pesee. En nyt keskity ehdotetun uudistuksen epäkohtien kritisointiin, vaan tämä on ns. puhtaalta pöydältä ehdotus.

 

Lähdetään siitä, että terveydenhuollosta keskustellessa sekoittuvat mielestäni aivan liian usein erityissairaanhoito ja perusterveydenhuolto (Timo Kiestinen, Perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito – missä menee raja vai meneekö), tai Wikipediasta:

"Terveydenhuoltopalvelut voidaan jakaa perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon. Perusterveydenhuoltoon kuuluvat esimerkiksi terveyskeskuksesta tai työterveyshuollosta saadut palvelu. Erikoissairaanhoitoon kuuluvat palvelut ovat erikoislääkärijohtoisia; näitä palveluja on saatavissa esimerkiksi poliklinikoilla, sairaaloissa ja yliopistollisissa keskussairaaloissa."

Olen sitä mieltä, että perusterveydenhuolto kannattaa toteuttaa (pääosin) yksityisesti, ja erikoissairaanhoito julkisesti, ja molempien rahoituksen kannattaa olla julkista (mutta perusterveydenhuollossa pienellä omavastuulla).

Tämä siksi, että perusterveydenhuollossa syntyy aitoa kilpailua – koska toiminta on rutiinia, asiakkaan pitäisi itse saada valita mihin terveyskeskukseen menee. Kilpailu on paras tapa parantaa palveluiden laatua ja alentaa hintaa, mutta se ei ole ratkaisu erikoissairaanhoidon kysymyksiin, sillä sillä puolella todellista kilpailua ei mielestäni voi syntyä, ainakaan asukasluvultaan Suomen kokoisessa maassa.

Tällä logiikalla Sote-uudistus pitäisi tehdä ensisijaisesti erikoissairaanhoidon näkökulmasta – ja näin uudistuksen alkuvaiheissa oli tarkoituskin (kts. kuvaliite 2). En kuitenkaan kannata sitä, että tämän uudistuksen myötä pitäisi synnyttää uusi hallintokerros, eli maakunnat – samaan lopputulokseen päästäisiin määräämällä erikoissairaanhoidon järjestämisvastuu Sote-alueella sille kunnalle, jossa yliopistollinen sairaala sijaitsee. Jos paikallispoliitikot nokittelevat siitä kummalla puolella kuntarajaa vallan pitäisi olla, niin asukasluvultaan tiheimpien kuntien pakkoliitokset ovat paikallaan.

Mitä perusterveydenhuoltoon tulee,  niin sen järjestämisvastuu voidaan säätää myös samoille "keskuskunnille" samoja aluerajoja seuraten, mutta järjestämisvastuu tässä tapauksessa tarkoittaa vain halukkaiden perusterveydenhuollon tuottajien hyväksymisen – julkiset, yksityiset ja kolmannen sektorin tahot, joista potilaat voivat valita tuottajista itselleen sopivimman.

Tämän jaottelun jälkeen ainoa kysymysmerkki ovat oikeastaan keskussairaalat – kuinka monta ja missä ne sijaitsevat? Jättäisin tämän päätösvallan keskuskunnille, mutta asettaisin palvelutason vaatimukset lakiin (esim. aika jossa hoitoon on akuutissa tapauksessa päästävä).

Tässä vaiheessa monelle voi herätä kysymys, että kuka maksaa? Maksaja voisi edelleen olla asukkaan kotikunta, perusterveydenhuollossa käytännössä palvelusetelien tai terveystilin muodossa, erikoissairaanhoidossa keskuskunnat ja keskussairaalat laskuttavat muita kuntia palveluistaan.

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja, jonka mielestä rahan pitää seurata potilasta, ja ylimääräisiä hallintokerroksia kannattaa välttää kuin ruttoa.

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu