Tukea nauttiva kolmas sektori suurennuslasin alle

Huolimattomuutta vai hämäräpeliä – mihin lasten liikuttamiseen tarkoitetut miljoonat katosivat? (Yle 29.5.2017) takia on hyvä palauttaa mieliin Matti Virenin erinomainen kirjoitus Kerjäämisen ammattilaiset (Puheenvuoro 26.11.2016).

Uskon, että Valon tapaus on vain jäävuoren huippu – pidän todennäköisenä, että merkittävässä osassa julkista tukea nauttivista yhdistyksistä ja säätiöistä rahot kanavoituvat ensisijaisesti niiden pyörittäjien hyödyksi, joko (yleensä laillisesti) palkkojen muodossa, tai laittomasti työsuhde etuina:

"Hankekirjanpidossa oli myös työsuhdeautojen leasingvuokria ja käyttökuluja, vaikka työsuhde-etuuksia ei avustuksilla saa kattaa."

siirtämällä rahaa milloin minnekin parempiin suihin:

"Avustuspäätöksiä ei ollut noudatettu ja Valo oli esimerkiksi siirtänyt rahaa eteenpäin vastoin lakia. Eräässä hankkeessa 650 000 euron avustusta oli siirretty liikunnan aluejärjestöille yli 300 000 euron edestä."

tai ostamalla kyseenalaisesti:

"Samaisissa hankkeissa Valo oli esimerkiksi ostanut yli 300 000 euron edestä palveluita kolmelta yhtiöltä ilman kilpailutusta. Lain mukaan yli 30 000 euron ostot on kilpailutettava. Noin 80 000 euron osto oli tehty esimerkiksi Muuvit Health and Learning Oy:stä. Yhtiön omistivat osin yksityiset sijoittajat ja osin Valon tytäryritys Nuori Suomi palvelut Oy."(Yle 31.5.2017)

On täysin aiheellinen kysymys, että miksi joistakin kolmannen sektorin toimijoista tehdään osa julkista sektoria tukemalla niitä yhteisistä rahoista, varsinkin kun on kyetty osoittamaan, että rahankäyttö juuri näissä tapauksissa on sekä julkista sektoria, että yksityistä sektoria holtittomampaa, ja on täysin epäselvää kuinka suuri osa tuista ylipäätänsä päätyy alkuperäisen tarkoitukseensa.

Koska näyttää siltä, että väärinkäytöksistä häkki ei heilu, tilannetta ei kyetä korjaamaan varoittavien esimerkkien kautta. Tästä syystä ehdotan radikaalimpaa toimenpidettä – jokaisen julkista tukea saavan yhdistyksen tai säätiön toiminta pitää saattaa täysin avoimeksi verkkoon kirjanpitoa myöten, näin kansalaiset voivat pitää huolen siitä, että tuet käytetään kuten tarkoitettu on.

Jos tämä keino on liian radikaali, niin vaihtoehtoisesti voimme lakkauttaa kaikki tuet. Siltä osin kuin julkinen sektori näkee palveluita edelleen tarpeellisina, se voi edelleen ostaa ne yksityisiltä tai toteuttaa itse. En kuitenkaan lähtisi tästä, sillä moni yhdistys on hyödyllinen ja toteuttaa tarkoitustaan kuten pitää, enkä haluaisi että ne kärsivät mätämunien takia, vaikka enemmistö saattaa mätämunia ollakin.

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja, joka halveksuu julkisten varojen väärinkäyttöä.

PS. oma kysymyksensä on, että miten pitäisi toimia julkista tukea nauttivien yhtiöiden (Yle 23.11.2014) suhteen. Niiden osalta avoimuus ei mielestäni riitä, vaan yritystuet voi surutta lopettaa saman tien.

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu