Tiede hyötyisi avoimesta ja neutraalista julkaisualustasta

Ennenwanhaan poloiset opiskelijat joutuivat istumaan pölyisissä kirjastoissa selaten läpi teoksia, jotka saattoivat liittyä aiheeseen, mutta nykyään lähteet löytyvät tehokkaasti Google Scholarilla. Scholarin (ja vastaavien) myötä tieteen työn tuottavuus nousi moninkertaiseksi verrattuna fyysisiin kirjoihin perustuvaan tieteentekoon.

Tiedon avoimuutta on tarpeen lisätä (HS 7.8.2017) on hyvä pelinavaus siitä, kuinka tiedettä voisi yhä edelleen edistää. Kun vuonna 2008 tein diplomityötäni siitä, kuinka toimiston istumajärjestys ja fyysinen asettelu kannattaa järjestää jotta ohjelmistoprojektit onnistuvat paremmin, jätin huomiomatta kaikki lähteet joita ei scholarilla löydy tai joihin silloisella TKK:lla ei ollut lukuoikeuksia. Nyt joudun surukseni huomaamaan, että mainiota diplomityötäni ei edes löydy Scholarilla, ainoa osuma nimelläni on eräs Metropolian lopputyö, johon minua haastateltiin asiantuntijana.

Maailma ei siis ole valmis – HS nostaa (aiheellisesti) tikunnokkaan 35 miljoonan euron vuotuiset maksut kustantajille, mutta kyse on paljon suuremmasta asiasta: kuinka rakentaa alusta, jossa on kaikki maailman tiede reaaliajassa kaikille julkisena, vertaisarvioituna ja maksuttomana?

Vastaava projekti on jo tehty joidenkin aineiden osalta ensimmäisen ja toiseen asteen tason oppimateriaaleille. Khan Academylla voisi aivan hyvin korvata valtaosa Suomessa käytetyistä matematiikan, fysiikan ja kemian oppikirjoista. Loppuisi vihdoin niilläkin rahastus.

Tieteen osalta historiassa hieman vastaava harjoitus tehtiin 300 eaa, Aleksandrian kirjastossa (Wikipedia):

"Ptolemaios III:n määräyksestä kaikki kaupungissa vierailleet joutuivat luovuttamaan kaikki omistuksessaan olleet kirjat kopioitaviksi kirjaston kirjureille. Alkuperäiset kappaleet laitettiin kirjastoon, ja kopiot annettiin niiden alkuperäisille omistajille."

On triviaalia rakentaa globaali ja julkinen alusta, jossa kuka tahansa voisi julkaista tieteellisiä artikkeleitä. Oman Wikipedian polkaisee pystyyn käytännössä nollakuluilla tunnissa jos taitoa riittää. Tieteellinen julkaisualusta tarvitsisi toki erilaisen lähestymistavan, niin että artikkeleja ei voi jälkeenpäin muokata, ja ne julkaistaan  vasta kun ne on vertaisarvioitu riittävän monen asiantuntijan toimesta, mutta teknisesti eikä kustannusmielessä alusta ei ole mikään ongelma.

Todellinen este ei ole tekninen, vaan nykyisten tieteellisten kustantajien hegemonia – ne toki mielellään pitävät kiinni miljoonistaan. Tiede on kuitenkin monituhatvuotinen projekti, ja nykyisten toimijoiden asema on siinä mittakaavassa ohimenevä ja merkityksetön.

Jos Suomi haluaa olla edelläkävijä digitaalisessa maailmassa, tässä on eräs loikka jonka se voi tehdä – seuraava Aleksandrian kirjasto voi olla suomalaista perua. 

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja, joka seisoo jättiläisten hartioilla.

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu