Setelirahoitus halvaannutti demokraattisen valtion

Lauantaina 18.11 Yle kirjoitti, että vaikka laukaustakaan ammuttu, niin talouskriisistä johtuneen keskuspankkielvytyksen takia Suomen Pankin tase on yhtä huonossa kunnossa kuin viime sotien jälkeen. Tuolloin ongelma ratkaistiin devalvoimalla, tällä kertaa mitä luultavimmin mitätöimällä velkakirjat, tai jättämällä ne Suomen Pankin taseeseen ikuisiksi ajoiksi inflaation kompostoitavaksi.

Pikkurahoista ei ole kyse, Ylen mukaan:

“Suomen Pankin tase oli vuonna 2006, siis kaksi vuotta ennen Lehman Brothers -pankin kaatumista noin 20 miljardia euroa. Tämän vuoden lokakuun lopussa taseen loppusumma oli 135 miljardia euroa.”

Lienee paikallaan pysähtyä miettimään mitä lopulta Suomi sai sadalla “jaardilla”? Uudet hävittäjät ovat vielä ostamatta, eikä mieleen tule muitakaan erityisen suuria julkisia investointeja viimeisen kymmenen vuoden ajalta, vaan valtio on tehnyt ns. syömävelkaa. Investointien lisäksi viimeisen kymmenen vuoden aikana ei myöskään tehty lainkaan merkittäviä rakenteellisia uudistuksia. Voi siis sanoa, että Suomi osti sadalla miljardilla aikaa.

Tämän lisäksi olemme toki kiitettävästi puhaltaneet ilmaa sekä osake, että asuntomarkkinoille, ja näiden varallisuuserien omistajat voivat kiittää keskuspankkeja vaurastumisestaan. Kumpikaan ei kuulu suoraan kuluttajahintaindeksiin, eli tämä ei ole näkynyt edes virallisissa inflaatiomittareissa.

Ylen juttu esittää, että EKP:n toimet olivat välttämättömiä koska euromaat eivät kyenneet rakenteellisiin uudistuksiin, mutta kolikon toinen puoli on se, että nollakorot ja setelirahoitus mahdollistavat mañana-demokratian ja lisävelkaantumisen.

Toivon, että tämä kirjoitus löytää tiensä sekä keskuspankkiirien että päättäjien pöydälle. Ensimmäisten on huolehdittava siitä, että korot palaavat normaalille tasolleen, jolloin olemme pakotettuja viimein toteuttamaan ainakin vuosikymmen myöhässä olevat sote-, sosiaaliturva-, eläke- ja työmarkkinauudistukset. Mitä poliitikkoihin tulee, niin teidän tehtävänne on korkojen nousuja odotellessa toteuttaa ylläolevat uudistukset, eikä vesittää niitä aluepoliittista tai muista edunvalvontasyistä.

Korkojen nousu tulee varmasti kirpaisemaan, mutta se on edessä ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa, ja sen enemmän se tulee kirpaisemaan mitä myöhemmin tämä tapahtuu. Jos tulevaisuudessa on taas tarvetta setelirahoitukselle, pidän ensiarvoisen tärkeänä, että ensi kerralla se kohdistetaan julkisen kulutuksen sijaan investointeihin.

Jos julkinen puoli ei enää kykene löytämään riittävästi tuottavia investointeja, ja tarve setelirahoitukselle inflaatiotavoitteen saavuttamiseksi on edelleen olemassa, niin kannustan kohdistamaan rahoituksen suoraan kuluttajille – heidän lisääntyneen ostovoimansa ansiosta kuluttajahintainflaatio on suhteellisen suoraviivaista saavuttaa nopeasti, jonka jälkeen setelirahoituksesta pitää luopua.

Vaikka ns. kansalaisosinko saattaa kuulostaa utopialta, niin käytännössä kyse on vain jo olemassa olevien mekanismien uudelleenkohdistamisesta.

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja ja varavaltuutettu, joka lähetti tämän kirjoituksen 18.11 huonolla menestyksellä Helsingin Sanomien mielipidepalstalle.

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu