Asumistuen toinen puoli – vastine Heikki Pursiaiselle

Onnistuin pitämään lompakonnyörit kiinni kunnes Mustread julkaisi Heikki Pursiaisen kaksiosaisen esseen minua kiinnostavasta aiheesta, eli asumistuesta:

Asumistuen tuolla puolen, osa 1: Missä verotus ja sosiaaliturva kannustavat meitä asumaan?

Asumistuen tuolla puolen, osa 2: Mainettaan parempi asumistuki

Käyn tässä nopeasti läpi esseen väitteet ja otan niistä osaan kantaa sekä poliitikon että kriitikon roolissa.

Omistusasumiseen kannustetaan

Pitää paikkansa. Asuntolainan korkovähennys, asunnon myyntivoiton verottomuus sekä parjattu asuntotulo ovat omistusasumisen tukia. Itse poistaisin asuntolainen korkovähennyksen sekä asunnon myyntivoiton verovapauden, mutta näiden lisäksi myös varainsiirtoveron. Asuntotulon verottamista en kannata.

Syrjässä asumista tuetaan merkittävästi

Pitää paikkansa, ja Pursiainen kuvaa tuloverotuksen "epäsuoran" vaikutuksen hyvin. Kysymys "haluaisitko mieluummin 200e palkankorotuksen vai 200e alennuksen asumiskustannuksiisi" on oma yksinkertaistukseni tästä. Minulla ei ole mielessä ratkaisuja tähän ongelmaan, paitsi tietysti verokiilan pienentäminen, mutta se ei poista ongelmaa, vaan vain pienentää sitä hieman.

Valtionosuudet pahentavat asiaa

Pitää paikkansa, alueelliset tulonsiirrot ovat korkean tuottavuuden alueilta vähän tuottaville alueille, jolloin ne hidastavat muuttoliikettä. Lakkauttaisin valtionosuudet nykyisessä muodossaan.

Eikö saa asua missä haluaa?

Tässä ei ole varsinaista väitettä, mutta olen sitä mieltä, että sijainnista johtuvat kustannukset pitäisi maksaa itse.

Pitääkö kalliissa kaupungeissa asuvia pienituloisia tukea muuta maata enemmän?

Asumistuki on alueellinen tulonsiirto maalta kaupunkeihin, tämä pitää paikkansa. Pursiainen ottaa kantaa myös siihen, että yhteen laskettujen tulonsiirtojen "vektorin" suunta on kaupungeista maalle, joka pitää paikkansa.

Pursiainen ei kuitenkaan ota kantaa siihen, että kahden vastakkaisen yhtäsuurenkin tulonsiirron yhteisvaikutus voi olla negatiivinen. Analogiana voi ajatella vaikka köydenvetoa – vaikka köysi ei liiku minnekään niin vetäessä tulee hiki. Yhteiskunnan rakenteissa tämä hiki on byrokratiaa ja typeriä päätöksiä (esim. aluepolitikointia).

Näkisin, että alueellisten tulonsiirtojen minimointi on järkevää.

Asumistuen vaikutukset kaupungissa

Pursiainen väittää, että asumistuet eivät merkittävästi nosta vuokria, koska kyseessä on "käytännössä kiinteä tulonsiirto":

Kannustimia ”liian suureen” asuntoon muuttamiselle ei ole, kun Kela ei maksaisi lisävuokrasta senttiäkään

Näin on, mutta kolikolla on toinenkin puoli: Kannustimia pienempään (tai halvempaan) asuntoon muuttamiselle ei ole, koska tuet pienenisivät vastaavasti. Tästä syystä asumistuet nostavat sekä markkinoiden minimivuokratasoa, että keskimääräisten neliöiden tarvetta per asukas.

Väitän, että minimivuokratasolla on merkittävä vaikutus yleiseen vuokratasoon. Keskimääräisen neliötarpeen kasvu vuorollaan lisää asuntojen niukkuutta, joka kasvattaa myös vuokratasoa.

Pursiainen on tosin ennakoinut argumenttini disclaimerilla:

"Asumistuen vaikutuksia yleiseen vuokratasoon on kuitenkin hyvin vaikeaa tutkia empiirisesti. Se nimittäin edellyttäisi käsityksen muodostamista siitä, millainen vaikkapa koko Helsingin vuokrataso olisi jos asumistukijärjestelmä olisikin aivan toisenlainen. On melko selvää, että tällaisen käsityksen muodostaminen uskottavasti vaatii sankarillisia ponnistuksia."

Jätän lukijoiden päätettäväksi ovatko väitteeni uskottavia vai ei, mutta sankarillista ponnistuksista ei ollut kyse.

Pursiainen on myös sitä mieltä, että Helsingissä ei rakenneta riittävästi asuntoja, ja se on hintatason primaarisyy – tästä olen yhtä mieltä.

Kannatan keskipitkällä aikavälillä asumistukijärjestelmästä luopumista ja perustuloon siirtymistä.

Asumistuen vaihtoehdot ovat huonompia

Pursiainen vastustaa vuokrasääntelyä, ja olen hänen kanssaan tästä samaa mieltä. Hän vastustaa myös sosiaalista asuntotuotantoa, josta olen eri mieltä. Myönnän, että Heikin argumentti:

"Esimerkiksi Helsingissä rakentamista rajoittaa kaavoitus. Kohtuuhintainen rakentaminen ei siis lisää asuntojen kokonaismäärää, vaan on poissa muusta rakentamisesta. "

on vahva – siltä osin kuin näin tapahtuu ei julkisessa asuntotuotannossa ole järkeä. Tämänkin kolikon kääntäisin toisin päin: Helsingin olisi syytä asettaa riittävän kunnianhimoiset asuntorakennustavoitteet, ja jos yksityiset toimijat eivät kykene niitä saavuttamaan, kannattaa kaupungin rakentaa tarvittaessa itse. Näiden asuntojen ei tarvitse olla sosiaalisia tai kohtuuhintaisia, vaan kaupungin pitäisi vuokrata ne markkinahintaan.

Asumistuki kuntien maksettavaksi?

Pursiainen vastustaa asumistukien siirtämistä kuntien maksettavaksi (valtion sijaan) siksi, että kunnat pyrkisivät kaavoittamaan vain omistusasuntoja, jolloin niiden maksettavaksi koituisi mahdollisimman vähän asumistukia.

Huoli on aiheellinen, mutta tähänkin on olemassa ratkaisu: työssäkäyntialueiden kunnat on syytä yhdistää – erityisesti tämä koskettaa Helsinkiä, Espoota, Vantaata ja Kauniaista, näin ei olisi enää kaveria kenen harteille asumistuen maksatuksen voisi sysätä.

Kannatan siis asumistuen siirtämistä kunnille lyhyellä aikavälillä, ja pääkaupunkiseudun kuntien yhdistämistä.

Lopuksi

"Keskeinen johtopäätös on, että asumistuen kannustinvaikutuksia liioitellaan jatkuvasti."

Olen eri mieltä, ja jatkan asumistukien kritisoimista siihen saakka kunnes Suomi kykenee kokonaisvaltaiseen sosiaaliturvauudistukseen – nähtäväksi jää mille tasolle asumistuen kokonaismenojen pitää nousta ennen kuin näin tapahtuu.

Siinä Pursiainen on oikeassa, että asumisen korkean hinnan ensisijainen syy ei ole asumistuki, vaan kaavoituksen ja rakentamisen puute. Näkisin mielelläni molemmat korjattavan.

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja ja varavaltuutettu, jonka mielestä MustRead kaipaa kommenttiosion.

 

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu