Sekä presidentin että kansanedustajien vaalikausien määrää pitäisi vähentää

On mahdollista, että huomenna Suomen tasavallan presidentti valitaan ensimmäistä kertaa suorien kansanvaalien ensimmäisellä kierroksella. Jos näin tapahtuu, on todennäköistä että Saulin kolmannen kauden estää vain vaalikaudet kahteen rajoittava laki. 

Tämä johtuu siitä, että demokraattinen järjestelmä on herkkä kruunaamaan kansalle isän (tai äidin), tässä tapauksessa Sauli ensimmäisen, joka estää varteenotettavien kilpailijoiden esiin nousemisen.

On siis hyvä, että meillä on kaudet kahteen rajoittava laki, ja eräs itseäni optimistisempi kollega näkee tässä Saulinkin kohdalla mahdollisuuden – toisen kauden presidentillä ei ole mitään hävittävää, joten hän saattaa ns. laittaa tuulemaan.

Jos viimeisen kauden presidentit ovat ensimmäisen kauden presidenttejä aikaansaavempia, on kuitenkin aiheellista esittää kysymys, että miksi meillä silloin on ensimmäisen kauden presidenttejä lainkaan? Mikään ei estä muuttamasta lakia niin, että presidentin kaudet ovat rajattu vain yhteen.

Pidän todennäköisenä, että myös kansanedustajien kausien rajoittaminen olisi järkevää. Parhaiten tämä tapahtuisi mielestäni niin että kauden pituus nostetaan neljästä kuuteen, ja kukin kansanedustaja voi istua elämänsä aikana vain yhden kauden. Sinä aikana kansanedustaja yrittää saada ne muutokset läpi joita hän lähti politiikkaan ajamamaan.

Tätä kysymystä kannattaa mielestäni pohtia erään presidentinvaaliehdokkaan kannalta – hän on ollut ministeri viidellä eri vuosikymmenellä, mutta muistaako kukaan yhtäkään asiaa jonka hän olisi saanut aikaiseksi?

Se, että poliitikkojen uran pituus nähdään meriittinä heidän saavutustensa sijaan on ongelmallista. Nykyjärjestelmässä poliitikko varmistaa oman palkkansa vastustamalla megatrendejä kuten automaatio, kaupungistuminen, eläköityminen, kansainvälinen liikkuvuus ja globalisaatio, sen sijaan että poliitikko pyrkisi ajamaan läpi tarvittavat muutokset jotta maa kykenee sopeutumaan niihin, tai jopa parhaassa tapauksessa hyötymään niistä.

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja ja varavaltuutettu, jonka mielestä on valitettavaa että Suomesta puuttuu demokraattisen järjestelmän kehittämiseen keskittynyt instituutio. 

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu