Liberaalin talouspolitiikan hyödyt vähempiosaisille

Liberaalipuolue järjestää keskusteluillan aiheesta "Liberaalin talouspolitiikan hyödyt vähempiosaisille" (Sokos Hotel Presidentti to 22.2. klo 18-19.45 – tilaisuus on maksuton ja avoin, tervetuloa!), ja ennen sitä päätin laittaa hieman ajatuksiani aiheesta blogin muotoon.

Olennaista on ymmärtää, että puolueemme irtisanoutuu eturyhmäpolitiikasta – me emme aja köyhien etuja rikkaiden kustannuksella, rikkaiden etuja köyhien kustannuksella, työnantajien etua työntekijöiden kustannuksella, tai päin vastoin ja niin eteenpäin, vaan uudistuksia, jotka hyödyttävät kansakuntaa kokonaisuutena.

Voivatko tälläiset uudistukset parantaa vähempiosaisten etuja? Taatusti.

Jotta kirjoituksessa olisi jotain järkeä, niin aloitetaan vähempisosaisen määritelmästä – itse lähtisin siitä, että tässä maassa vähempiosaisiin kuuluvat ne työttömät ja eläkeläiset, joilla on minimietuudet. Ns. takuueläkkeellä (775,27 €/kk) on noin 100 000 henkeä (findikaattori), ja toimeentulotuella noin 400 000 henkeä (THL).

Määrällisesti puhutaan siis yhteensä noin puolesta miljoonasta vähempiosaisesta.

Tämän joukon kannalta merkittävin ajamamme uudistus on sosiaaliturvajärjestelmän muuttaminen niin, että valtio turvaa vain minimin, ja erilaiset ansiosidonnaiset etuudet siirretään kansalaisten itsensä rahoitettaviksi. Tällä hetkellä julkinen sektori siis maksaa avokätistä sosiaaliturvaa entisille hyvätuloisille, kun kaikkein vähempisosaiset kituuttelevat.

Tätä perustellaan hyvätuloisten korkealla veroasteella, joka joidenkin mielestä oikeuttaa saamaan "takaisin" enemmän kuin eniten tarpeessa olevat.

Tämä perustelu on mielestäni sekä kansantaloudellisesti että eettisesti kestämätön.

Tulonsiirtojen lopettaminen hyväosaisille mahdollistaa sekä veroasteen laskemisen (joka hyödyttää hyväosaisia), että vähempiosaisten sosiaaliturvatason kasvattamisen (joka hyödyttää heitä) – kaikki voittavat.

Tämä voi tuntua matemaattisesti mahdottomalta, mutta näin ei ole – nykyjärjestelmässä osa rahoista häviää ns. koneistoon (byrokratiatappiot), ja toisaalta kannustaa niitäkin nauttimaan sosiaaliturvaa jotka voisivat yhtä hyvin olla töissä ilman sosiaaliturvaa – tästä populistisena, mutta asian todistavana esimerkkinä, kansanedustajien sopeutumiseläkkeet. Ansiosidonnainen työttömyysturva toimii täysin samalla tavalla, ja koskettaa merkittävästi suurempaa osaa väestöstä.

Sosiaaliturvauudistus on vain yksi ajamistamme asioista, välittömästi vähempiosaisten tilannetta parantavia uudistuksiamme tulee mieleen useita – joitakin mainitakseni työehtosopimusten yleissitovuuden poisto, julkisen sektorin pienentäminen ja elinkeinonvapaus. Saatan palata näihin ensi viikolla.

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja ja varavaltuutettu, joka ei odota sinun turvaavan tulotasoaan.

 

PS. Vääräleuat ovat kutsuneet puoluettaemme mm. Turbokokoomukseksi – heitä kannustan vertaamaan ylläolevaa toisen äärilaidan kannanottoihin:

http://annakontula.fi/2016/10/04/rikkaiden-tulonsiirrot/

Me ajamme järkeviä asioita, riippumatta siitä mistä päin oikeisto-vasemmistospektriä ne sijaitsevat.

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu