Kardemumman kaupungissa tapahtuu

Olipa kerran Kardemumman kaupungissa Hyväntekijä, joka päätti perustaa Säätiön, jonka tarkoitukseksi kirjattiin sosiaalinen nuorisotyö ja erityisesti nuorison kasvatustyön kehittäminen sekä nuorten itsenäistymisen tukeminen. Tämä tapahtuisi käytännössä vuokraamalla asuntoja nuorille ja mahdollisesti henkilöille, jotka kuuluvat sellaisiin erityisryhmiin, jotka tarvitsevat erityistä tukea myös varsinaisen nuoruusiän jälkeenkin ja jotka ovat tulleet säätiön vuokralaisiksi nuorina.

Hyväntekijä katsoi Säätiön perään, rakennutti vuokra-asuntoja ja piti huolen siitä, että niissä asuvien nuorten asumiskustannukset pysyivät alle markkinavuokran.

Eräänä vuonna Hyväntekijä kuitenkin kuoli, ja Säätiö siirtyi Kasperille. Kasper rupesi pikkuhiljaa nostamaan vuokria lähemmäs markkinavuokraa, ja tästä saaduilla tuotoilla rakennutti Säätiölle yhä enemmän asuntoja, ja Säätiön varallisuuden kasvaessa myönsi itselleen palkankorotukset Säätiön eteen hyvin tehdystä työstä. Samaan aikaan Kasper lämmitteli Säätiön suhteita Kardemumman kunnallispoliitikkoihin tarjoamalla heille lämmintä glögiä Sveitsissä sijaitsevassa Säätiön alppimajassa.

Kasperin kuollessa Säätiö siirtyi Jesperille, joka jatkoi Säätiön varallisuuden kasvattamista kaikin mahdollisin keinoin. Tämän lisäksi hän päätti tarjota glögin lisäksi kunnallispoliitikoille myös rahakkaita urakoita halpoja tontteja vastaan. Samaan aikaan Jesper myönsi itselleen yhä suurempia palkankorotuksia, sekä kunnallispoliitikoille vaalirahaa kirjekuorissa, joita oli yksi jokaista sateenkaaren väriä kohden.

Jesperin kuollessa Säätiö siirtyi Jonatanille, joka päätti tarjota rahakkaita urakoita myös itselleen, vieläpä niin että osassa töitä ei tehty laisinkaan. Jonatan vaan sattui olemaan suvun vähä-älyisin, ja siksi ensimmäinen joka jäi toiminnastaan kiinni Kardemumman poliisille.

 

Tarina on muuten tosi, mutta Hyväntekijää ei koskaan ollut olemassakaan, vaan Säätiön perusti Kasper. Tämän lisäksi kaikki kolme iloista rosvoa olivat myös itse Kardemumman kunnallispoliitikkoja, ja jokainen heistä otti yli tarpeen.

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja ja varavaltuutettu, jonka kotona ei ole leijonaa, vaan hurja tiikeri.

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu