Henkilökohtainen päästöoikeus voisi toimia kansalaisosinkona

Katsoessani tänään mainiota Avaran luonnon Sinistä planeettaa, leppoisasti selällään kelluvat saukot herättivät ajatuksen henkilökohtaisesta päästöoikeudesta (vitsit aiheesta kommentteihin). Ensin hieman taustaa:

Robotit ja tekoäly uhkaavat työpaikkoja – ”Koneet ovat pian ihmistä parempia liki kaikessa” (HS 15.2.2018) ei sinänsä kehityksenä ole mitään uutta, koneet ovat korvanneet ihmistyötä jo pari tuhatta vuotta – Arkhimedeen ruuvia käytetään vielä tänäkin päivänä.

Ihmiskunta on ollut erittäin hyvä keksimään tuottavampaa työtä koneille annetun tilalle, mutta keskimääräinen työviikkomme on silti lyhentynyt kymmenillä tunneilla pelkästään viimeisen sadan vuoden aikana, ja pelkästään lineaarisella kehityksellä (ilman tekoälyn mahdollista "lätkämailaa") keskimääräisen työviikon pituus on vuonna 2100 10-15 tuntia (kuvaliite).

Tämän kehityksen takia moni ennustaa (CNBC, 28.12.2017), että jonkinlainen kansalaisosinko, eli uusi tapa huolehtia siitä että ilman töitäkin tulee toimeen, on tarpeen. Pitkällä aikavälillä tämä on mielestäni selviö.

Kansalaisosinkoa ei pidä sotkea perustuloon tai negatiiviseen tuloveroon – ne ovat molemmat (identtisiä) korvaavia malleja nykyiselle sosiaaliturvalle, ja toteutettavissa ilman sen suurempia innovaatiota, kunhan säännöistä päästään sopuun (esim. näin, AA 03.08.2017). Mielestäni sosiaaliturvauudistus on seuraavan hallituskauden tärkein uudistus, sillä se antaa aivan uudenlaista potkua työmarkkinoillemme ja yrittäjyydelle.

 

Kansalaisosinko on erilainen eläin – jos ajattelemme utopian/dystopian, jossa vain luokkaa 1% väestöstä käy töissä, ja varallisuus on (todennäköisesti) myös keskittynyttä, niin miten huolehdimme siitä, että 99% kansasta tulee myös toimeen. Perinteinen ratkaisu on verottaa rikkaita ja varallisuutta, ja jakaa rahat köyhille, mutta koska pääoma on (valitettavasti) erittäin taitava pakenemaan verotusta, tämä vaatisi käytännössä globaalin maailmanvaltion, jota saamme odottaa aika paljon pidempään kuin sen sata vuotta.

Olen myös ehdottanut että voisimme painaa rahaa, ja jakaa sitä kansalle (AA 24.09.2015), ja halutessamme voisimme kohdistaa tämän niin, että raha ei voi mennä sukanvarteen (AA 16.09.2015). Tämä ehdotus on mielestäni edelleen ihan validi, käytännössä se siirtää inflaation tuoman hyödyn (ts. ilmaisen rahan) valtiolta kansalaisille.

Ehdotan nyt näiden lisäksi uutta keinoa, sen sijaan että painamme kansalaisille rahaa, luovutamme jokaiselle kansalaiselle tasaisin väliajoin saman verran määräaikaisia (esim. vuoden voimassa olevia) päästöoikeuksia. Tätä päästöoikeutta käytetään rinnakkain rahan kanssa, eli esimerksi lento Mallorcalle maksaisi x euroa ja y päästöoikeutta. Kupletin juoni on siinä, että kansalaiset voivat halutessaan myydä päästöoikeuksiaan toisilleen, joka synnyttäisi tulonsiirron rikkailta köyhille.

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja ja varavaltuutettu, jonka mielestä valtion henkilökohtaisten päästoikeuksien määrä voisi vastata maan hiilinieluja, tämä kannustaisi metsittämään mahdollisimman paljon.

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu