Eikö autoilijan aika ole minkään arvoista?

Koska olen aikaisemmin ottanut kantaa mm. Rautatientorin polkupyörätunneli/silta keskusteluun (AA 26.2.2018), sekä autoilun mahdollistamiseen tulevalla Kruunuvuorensillalla (2.3.2018), minua pyydettiin ottamaan kantaa mahdolliseen tunneliin Hermannin rantatieltä Sörnäisten rantatielle (HS 7.8.2018).

Sillä ymmärryksellä mikä minulla on: 160 miljoonan investointi parantamaan mm. Porvoosta ja E75 tien varrelta keskustaan pendelöivien tilannetta on mielestäni ylimitoitettu. Yleisesti tälläiset hankkeet ovat perusteltuja, jos ne merkittävästi nostavat maan arvoa, tai synnyttävät merkittäviä määriä uutta rakennusoikeutta, ja kumpaakaan ei tässä tapauksessa tapahdu. 

En siis kannata tunnelia, mutta on hyvä muistaa, että jotakin koillisen suunnan liikenteelle on pakko tehdä, sillä Hämeentietä ei enää parin vuoden päästä autolla kuljeta:

Hämeentien remontti bussikaduksi alkaa reilun vuoden kuluttua – autojen häätämien nopeuttaa busseja noin minuutilla (VS 18.12.2017).

Laitoin mietintämyssyn päähän, ja hahmottelin että Hämeentien liikenteen saisi mahdollisesti melko näppärästi ohjattua Junatien molemmin puolin Sörnäisten rantatielle (kuvaliite 1) – tälläkin kertaa hienosäätö onnistuu maalipurkin hinnalla, ja juurikaan haittoja asukkaille aiheuttamatta.

Ehdotukseni vastaanotto Lisää kaupunkia Helsinkiin-ryhmässä oli vähintäänkin erikoinen (kuvaliite 2). Parinkin henkilön mielestä Hämeentien muutoksista autoilijoille aiheutuvia haittoja ei edes pidä yrittää lieventää. 

 

Tämä päättely nojaa ylätasolla induced demand (kuvaliite 3, linkki wikipedia) käsitteeseen:

Maailmalla on kyetty osoittamaan, että kun uusi tie rakennetaan, tai vanhaa laajennetaan, niin muutamassa vuodessa liikenteen määrä kasvaa täyttämään uuden kapasiteetin.

Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että ruuhkia ei voi poistaa rakentamalla lisää teitä, ja olen periaatteessa tästä samaa mieltä, ja mm. tästä syystä en kannata Sörnäisten tunnelia.

Induced demand teorialla on kuitenkin paha kaksoisveli, reduced demand – jonka Osmo Soininvaarankin teki suomalaisille tutuksi lausahduksellaan: ”Se autoliikenne vain katoaa, kun sitä hankaloitetaan” (VU 6.8.2017)

 

Väitän tässä ja nyt, että vaikka autoilijoiden matka-ajan tietoinen pidentäminen saattaa hieman vähentää tiellä liikkuvien autojen määrää, hyöty jää pakkasen puolelle, sillä lisääntynyt matkan tai matka-ajan pituus muille autoilijoille kasvattaa merkittävästi sekä kaupungin asukkaiden haittoja, että liikenteen päästöjä – puhumattakaan tietysti autoilijoille koituvista haitoista.

Tästä syystä on tärkeää rakentaa kaupunkien olemassaolevasta tieverkosta mahdollisimman sujuva, eikä sulkea sitä vihreillä betoniporsailla. Uutta kaupunkia suunnitellessa on myös tärkeää suunnitella niin, että tarve autoilulle on minimissään – käytännössä tämä tarkoittaa korkeaa rakentamista raideliikenteen välittömään läheisyyteen.

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja ja varavaltuutettu, joka ei omista autoa.

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu