Auktoriteetit dominoivat yhteiskunnallista keskustelua

Thales Miletoslainen on ensimmäinen historiaan kirjattu filosofi, joskin filosofian terminä lanseerasi ilmeisesti Pythagoras. Filosofia-sanan etymologia on kreikkaa: filia sofia, eli rakkaus viisauteen. Tämä oli aikoinaan oiva tapa kiertää sofistien (silloisten päivystävien dosenttien) "monopoli" keskusteluun. Kuka tahansa ei voinut olla sofisti, mutta ketään ei voinut estää rakastamasta viisautta. Sen ajan sofistit olivat retorisia mestareita, kun taas filosofit pyrkivät voittamaan väittelyt faktoilla.

Sittemmin filosofia on kokenut kurjan kohtalon – monen kiinnostus aiheeseen on koulussa tapettu niinkin typerillä kysymyksillä kuin "Jos puu kaatuu metsässä, eikä ketään ole kuulemassa, syntyykö siitä ääntä?"

Tämän lisäksi filosofeja on vedetty kölin alta, kuten Himasen tapauksessa tehtiin:

Onko Pekka Himasen työryhmän tutkimus 700 000 euron arvoinen? (Yle 15.4.2013)

Sokrates ei ilmeisesti aikoinaan ottanut maksua opetuksistaan, ja oma lempifilosofini Diogenes asui köyhyydessä saviruukussa ja lähinnä soitti suutaan – tarinan mukaan myös Aleksanteri Suurelle.

Himasen vähintäänkin kohtuullinen palkkio sekä pääministerin komppaaminen eivät olleet filosofian tradition mukaista toimintaa, eli kriitiikki häntä kohtaan on ainakin osittain aiheellista.

Koska filosofit eivät ole kovassa huudossa, uuden ajan keskustelun monopolisoijat, eli auktoriteetit ovat ottaneet heidän paikkansa. Bengt Holmström otti kantaa demokratian avoimuuteen (HS 15.7.2018) siitäkin huolimatta, että taloustieteen "Nobelin" vuoden 1974 voittaja Friedrich Hayek esitti puheessaan (https://www.nobelprize.org) vaatimuksen: "Jokaisen, joka kyseisen palkinnon voittaa, pitäisi tehdä nöyryyden vala siitä, etteivät he koskaan puhu julkisesti asioista, joita he eivät ymmärrä riittävän hyvin."

Itse sain kokea auktoriteetti-efektin hiljattain yrittäessäni väitellä suomalaisen tutkijan kanssa (Twitter 20.8.2018 + http://blog.hse-econ.fi/?p=7985 + kuvaliite) asumistuen vaikutuksesta vuokriin – koska en selvästikään kykene argumentoimaan, minun kanssani ei näköjään ollut tarpeen väitellä. Kaupunkitaloustieteilijät mahtuvat Suomessa normitaksiin, jossa näyttää myös jossain määrin kaikuvan sisällä. Tästä syystä kannatan Tuukka Saarimaan pyyntöä kaupunkitaloustieteen lisäresursointiin (vatt.fi, 6.7.2018), jos vaikka saisivat palkattua jonkun asioista hieman eri mieltä olevan joukkoonsa.

Sitä odotellessa kuitenkin toivoisin, että kaikkien alojen auktoriteetit ovat valmiita aktiivisesti väittelemään oman alansa asioista myös oman kuplansa ulkopuolisten henkilöiden kanssa, sillä vaikka filosofia voi olla aallonpohjassa, viisauden rakastajia on maailma pullollaan.

Jos me kaikki saisimme puhua vain asioista joita täydellisesti ymmärrämme, kukaan meistä ei voisi puhua mistään.

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja, varavaltuutettu ja filosofiksi itsensä nimittänyt, joka on kauhukseen huomannut vain poliitikkojen nauttivan väittelystä nykypäivänä.

PS. Wikipedia-artikkeli Diogeneksestä on hyvä juttu itsessään, kannustan lukemaan.

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu