Työnantajan työllistämisriskien minimointi kannattaa

Metalliyrittäjä ihmettelee työvoiman saatavuutta: ”Soitapa 300 päivän päästä” (KL 1.9.2018) ottaa kantaa ansiosidonnaiseen työttömyysturvaan. Liberaalipuolueen puolueohjelmaan asia on kirjattu näin:

"Ansiosidonnaisen työttömyysturvajärjestelmän rahoitus verovaroista tulee lopettaa."

Mutta tämän blogauksen tarkoitus ei ole ruotia ansiosidonnaista, vaan Kauppalehden jutussa on toinen, erittäin huolestuttava kohta:

"Laiho kertoo esimerkin rekrytoinnin vaikeuksista. CNCenter haki Espooseen koneistajaa viiden median ilmoituskampanjalla, jonka tulokset jäivät laihoiksi.

”Hakemuksia tuli alle kymmenen, mutta vain yhdellä oli cnc-ammattipätevyys. Pätevä hakija oli yli 60-vuotias ja lopulta koneistaja jäi saamatta.”"

Miksi pätevä hakija jäi palkkaamatta? Oma syynsä voi toki olla siinä, että eläkeikä häämöttää, ja vaikka ammattilainen nakuttaisi millaista tulosta, niin joissakin tapauksissa työskentely ei enää vanhana tässä maassa ole mahdollista:

Suomalainen tähtikirurgi pelastaa nyt henkiä Kiinassa – Miksi Juha Hernesniemi ei saa leikata Suomessa? (HS 9.6.2018)

Toinen, vielä todennäköisempi syy palkkaamatta jättämiseen on siinä, että jos palkattu tekijä napsahtaa työkyvyttömyyseläkkeelle, niin laskun maksaa työnantaja (kuvaliite). Ajatus tässä taustalla on tietenkin siinä, että yrityksillä on suuremmat kannustimet pyrkiä huolehtimaan työntekijöidensä hyvinvoinnista, mutta maailma on muuttunut siitä kun malli rakennettiin.

Vauvariskin kantaa myös työntantaja:

Vauva maksaa äidin työnantajalle lähes 14 000 euroa enemmän kuin isän työnantajalle – ”Liian kallista!” (Seura.fi 8.3.2018), joka johtaa joskus siihen, että nuori nainen jää palkkaamatta. Joissakin tapauksissa pikkufirmoja on myös mennyt nurin vauvariskin realisoituessa.

Yhteiskunnan ja työnhakijoiden etujen mukaista olisi minimoida tälläiset riskit yksittäiselle työnantajalle, vaikka niin että viiden vuoden ajan työsuhteen alkamisesta vastaavat kustannukset jaettaisiin kaikkien työnantajien kesken.

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja ja varavaltuutettu, joka ei tällä kertaa keksi loppukaneettia.

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu