Asumistukijärjestelmän monimuotoiset kannustimet

Taloustiede on kannustimien tiede, ja mitä tahansa järjestelmiä (tai muutoksia niihin) voidaan tarkastella niiden vaikutuksista kannustimiin – asumistukien tapauksessa toimijoita ovat mm. asukkaat, asuntosijoittajat, kaupungit, rakennusyhtiöt ja niin eteenpäin.

Tuukka Saarimaa, kaupunkitaloustieteen apulaisprofessori Aalto-yliopistossa, argumentoi Suomen Kuvalehdessä artikkelissaan, miksi asumistukien siirto valtiolta kunnille on Kehno keino säästää (KL 14.09.2018).

Olen itse aiheesta kirjoittanut ensimmäistä kertaa otsikolla Asumistuki on haitallisin tuki (AA 31.12.2015) ja myöhemmin otsikolla Asumistuki valtiolta kunnille! (AA 8.10.2016) joten on paikallaan katsoa kumman argumentit kestävät merivettä.

 

Saarimaan ensimmäinen argumentti pätee:

"Kun korkeat vuokrat johtavat korkeisiin asumistukimenoihin, kunnille syntyy kannustin kaavoittaa lisää asuntoja, mikä laskee vuokratasoa ja siten asumistukimenoja.

On jossain määrin kyseenalaista, johtaisiko vuokrien lasku asumistukimenojen merkittävään laskuun. Asumistuki ei usein riipu vuokralaisen maksamasta vuokrasta, koska asumistukeen on säädetty enimmäisasumismeno. Jos vuokra ylittää enimmäisasumismenon, asumistuki ei perustu todelliseen vuokraan vaan enimmäisasumismenoon. Asumistuki vähenee vain, jos vuokra laskee alle enimmäisasumismenon."

Asumistuet eivät välttämättä laske, mutta yleinen vuokrataso alenee, joka on itsessään positiivinen asia kaupunkilaisten elintason ja ostovoiman kannalta.

Toisella argumentilla on vastaava vaikutus:

"Mitä korkeammat asumistukimenot kunnassa on, sitä korkeampi kunnallisveroprosentti tarvitaan muiden kuntapalveluiden rahoittamiseksi. Toisin sanoen kahdesta muuten samanlaisesta kunnasta sillä, jolla on vähemmän asumistukimenoja, on alhaisempi veroprosentti. Koska suurituloiset veronmaksajat eivät suoraan hyödy asumistuesta, heille syntyy kannustin muuttaa kuntaan, jossa asumistukimenot ovat alhaiset.

Useiden kansainvälisten tutkimusten mukaan tuloveroprosentilla on vaikutusta etenkin suurituloisten veronmaksajien asuinpaikan valintaan. Mitä alhaisempi veroprosentti alueella on, sitä todennäköisemmin suurituloiset veronmaksajat muuttavat alueelle."

Näin on, mutta muuttoliikkeen seurauksena lähtökunnan vuokrat laskevat, parantaen siellä asuvien elintasoa.

Kolmas argumentti on pääkaupunkiseudun poliitikoilta usein kuultu:

"Kunnille syntyisi kannustin valikoida asukkaitaan tulotason perusteella. Tämä onnistuisi esimerkiksi kaavoittamalla kerrostalojen sijaan omakotitaloalueita, säätämällä tonteille sekä asuntojen uudistuotannolle minimipinta-alarajoituksia tai vähentämällä Ara-asuntojen rakentamista. Kilpailu hyvistä veronmaksajista kiihtyisi entisestään.

Asumistuen siirto kunnille voi siis johtaa kuntien voimakkaampaan eriytymiseen tulotason mukaan. Suurituloiset asuisivat yhä useammin kunnissa, joissa on vähän asumistuen saajia."

Ja täysin validi – joskin tätä suboptimointia tapahtuu nyt jo, sillä seurauksella että mm. pääkaupunkiseudun asuntopula on krooninen. näkisin että paras ratkaisu tähän on yhdistää kuntia siltä osin kuin ne ovat samaa työssäkäyntialuetta, esimerkiksi pääkaupunkiseudulla näin on.

"Yleinen taloustieteilijöiden näkemys onkin, että tulojen uudelleenjakoa ei kannata tehdä paikallisella tasolla, koska suurituloisten on mahdollista välttyä uudelleenjaon rahoituksesta asuinpaikan valinnalla. Tulojen uudelleenjaosta tulee vaikeampaa ja tehottomampaa."

Tämä on totta, mutta jättää huomiomatta sen, että yleinen taloustieteilijöiden mielipide on, että alueelliset tulonsiirrot aiheuttavat myös tehottomuutta, ja asumistuki on alueellinen tulonsiirto.

 

Overall, Saarimaan hypoteesi siitä että asumistukien siirto valtiolta kunnille ei laskisi asumistukimenoja ja että sen hinta olisi kunnallinen eriytyminen todennäköisesti pätee.

Asumistuen siirtämisellä valtiolta kunnille olisi kuitenkin muita erittäin posiitivia vaikutuksia, kuten vuokratason laskun asuntojen lisääntyjen tarjonnan myötä, eli väitän että se olisi sen arvoista.

Saarimaa ei myöskään käsitellyt kirjoituksessaan mitä vaikutuksia sillä olisi, jos korvamerkitystä asumistuesta luovuttaisiin kokonaan (näin pitäisi mielestäni tehdä) – tämä uudistus muuttaisi nykytilannetta merkittävästi, sillä tällöin kaikille vuokralaisille syntyisi välittömästi kannustin minimoida asumismenonsa, nykyisellään näin ei ole.

Ehkä tämä on seuraavan kirjoituksen aihe?

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja ja varavaltuutettu, jonka mielestä asumistuki on tulonsiirto veronmaksajilta vuokranantajille.

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu