Kotouttamista vai integraatiota?

Luin Vahideh Fanan mainion ja kannatettavan Naisen kotoutuminen vaikuttaa myönteisesti koko perheeseen, ja jäin pohtimaan kotouttamisen käsitteen historiaa.

Ensimmäinen kerran sana "kotouttaminen" esiintyy googlehaun mukaan verkkosivulla 1997:

"Vankien kotouttaminen pitäisi aloittaa jo vankilaympäristössä yhteistyössä asiaan perehtyneiden sosiaaliviranomaisten kanssa." Kyseessä on käännösmuistisivu, jonka alkuperäiseen lähteeseen ei pääse käsiksi.

Vuodelta HE66 / 1998 löytyy Hallituksen esitys Eduskunnalle laiksi maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta. Tuosta esityksestä on seurannut nykyisin voimassa oleva Laki kotoutumisen edistämisestä, jossa on määritelmä:

"kotoutumisella maahanmuuttajan ja yhteiskunnan vuorovaikutteista kehitystä, jonka tavoitteena on antaa maahanmuuttajalle yhteiskunnassa ja työelämässä tarvittavia tietoja ja taitoja samalla kun tuetaan hänen mahdollisuuksiaan oman kielen ja kulttuurin ylläpitämiseen;"

Lihavoitu osuus on huomionarvoinen, sillä nämä toimet ovat integraation kannalta haitallisia. Ongelma paistaa läpi myös Fanan kirjoituksesta – naiset ovat työllistyneet miehiä huonommin siitä syystä, että eräissä kulttuureissa naisen paikka on kotona, ja kotouttamistoimet lain määritelmän tukevat tätä ilmiötä.

Mielestäni yhteiskunnallisen keskustelu olisi paikallaan siitä, että onko tärkempää kotouttaa vai integroida maahanmuuttajia, sillä tavoitteet ovat osin ristiriitaisia.

Vaikka joillekin kyse saattaa olla semantiikasta, lopputulos voi olla merkittävä – samoista lähtökodista lähteneet somalit työllistyvät Minnesotassa huomattavasti paremmin kuin naapurimaassamme:

"In Sweden, employment rates from 2011-2015 among Somalia-born of the same age stands at 26 percent with self-employment at 0.7 percent. That is, employment among Somalis in Minnesota is more than twice as high and the level of self-employment about eight times higher than in Sweden." (Minnesota Post, A Tale of Twin Cities and Somalis being Trumped, 05.23.2017)

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja ja varavaltuutettu, joka on ehdolla 2019 eduskuntavaaleissa.

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu