Entä jos jokaiselle vanhukselle löytyisi edunvalvoja?

Yksityisen Esperi Caren toiminta on ollut täysin luokatonta, kunta on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa ja pilkkakirveet lentävät sekä vasemmalta että oikealta. Faktat ja mielipiteet hämärtyvät, sillä vastakkaistenkin näkemysten tueksi tuotetaan uutisia:

Vanhustenhoidon ongelmat keskittyvät yksityisiin yrityksiin – Julkisesta puolesta tehdään selvästi vähemmän ilmoituksia (Yle 29.1.2019)

THL:n kyselyt: Vanhusten hoito on yksityisellä puolella parempaa kuin julkisella (IS 30.1.2019)

Poliittisen köydenvedon sijaan pitäisi mielestäni keskittyä ratkaisuihin.

 

Ylätasolla oma ratkaisuni on yksinkertainen – sen sijaan että kunta kilpailuttaa vanhustenhoitopalvelut könttänä, se myöntää jokaiselle tarvitsevalle palvelusetelin, jolla vanhus (tai hänen omaisensa) saavat valita hoitokodin. Setelin arvo määritellään sen mukaan mikä yhteiskunnan mielestä on riittävä minimitaso vanhustenhoitopalveluille, ja halutessaan palvelusetelin päälle voi laittaa lisää omaa rahaa jos haluaa parempaa palvelua. 

Olen aikaisemmin ehdottanut samaa ratkaisua vammaisten palveluihin blogauksessani Kuka saa kilpailuttaa, kuka ei (AA 17.11.2016).

 

Vanhustenhoidon ollessa kyseessä asia ei ole kuitenkaan näin yksinkertainen, sillä kaikilla vanhuksilla ei ole välittäviä omaisia tai kykyä kilpailuttaa hoitopaikkaa. Tätä ongelmaa on pyritty ratkomaan valvomalla hoitokoteja:

Espoolainen palvelutalo ei tehnyt terveys­tarkastuksia asukkaille, kunnes valvoja puuttui peliin – Näin hoitokotien valvonta toimii pääkaupunkiseudulla (HS 30.1.2019)

Mutta voisimmeko lähestyä tätä ongelmaa jotakin muuta kautta? Mielessäni on ajatus, että loisimme kannustimen huolehtia ventovieraista ihmisistä.

Ehdotan, että jokainen, joka rupeaisi edunvalvojaksi saisi sopivan kokoisen verovähennysoikeuden omista tuloistaan.

Tämä ei ole niin kaukaa haettu ratkaisu kuin voisi kuvitella, sillä nykyisellään Suomessa on käytössä edunvalvontapalkkio (www.minilex.fi):

"Edunvalvonta on työtä, jonka tekemisestä tulee saada palkkio. Edunvalvojalla on lähtökohtaisesti oikeus saada tehtävänsä laatuun ja laajuuteen nähden kohtuullinen palkkio päämiehensä varoista. Poikkeuksena tähän on, jos päämiehen tulot ovat palkkion perimisen ajalta riittävän pienet. Tällöin edunvalvoja ei ole oikeutettu palkkioon. Lisäksi edunvalvojalla on oikeus saada kohtuullinen korvaus kuluista, jotka ovat aiheutuneet tälle edunvalvontatoimen johdosta. "

Tästä toki seuraa se, että varakkaille yleensä löytyy edunvalvoja, vähävaraisille harvemmin.

Maailmalta löytyy myös esimerkkejä verovähennyksien hyödyntämisestä vanhustenhoidossa, esim. Hong Kongissa (https://www.gov.hk) voi vähentää vanhempien hoitokodin kuluja verotuksessa tiettyyn rajaan saakka.

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja ja varavaltuutettu, joka on ehdolla 2019 eduskuntavaaleissa.

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu