Big dataa vanhustenhoivan valvontaan

Totuus vanhustenhuollon valvonnasta selvisi: ”Minä olen ainoa, joka tekee tätä koko Suomen osalta” (US 5.2.2019). Poliitikko näkee tässä tietysti mahdollisuuden korottaa omaa kannatustaan: Keskustan Kaikkonen: Erityistarkastukset käyntiin vanhustenhoidossa ja lasku yhtiöille – tukea demareilta (Yle 10.2.2019)

Mutta poliitikonhattu päässä on tapana pohtia omaa vaalikannatusta eikä ratkaisua itse ongelmaan.

Siispä vedän insinöörinhatun päähän. Jos olisin Valviran ylitarkastaja Elina Uusitalo, ja tehtäväni olisi yksin kustannuksia merkittävästi kasvattamatta valvoa että valtakunnan hoivakoideissa saa hyvää hoivaa, niin miten sen tekisin?

Tarvittavat lähtötiedot löytyvät Hesarin jutusta:

Vanhusten hoiva-ala keskittyy vauhdilla, ja omistus valuu ulkomaille – 2,6 miljardin euron markkinoilla toimii silti yhä tuhatkunta yritystä (HS 29.1.2019):

"Vanhusten ja erityisryhmien palveluasunnoissa asuu noin 70 000 suomalaista. Suurin osa asiakkaista on vanhuksia, mutta paljon on myös mielenterveyskuntoutujia ja kehitysvammaisia.

Palveluasujista noin 50 000 on ympärivuorokautisen hoivan piirissä. Ennen se tarkoitti paikkaa vanhainkodissa tai terveyskeskuksen vuodeosastolla. Nykyisin valtaosa asuu hoivakodeissa, joissa tarjotaan niin sanottua tehostettua palveluasumista."

50000 nuppia x 50000e vuodessa on 2,5 mrd vuodessa, eli kuukausi ympärivuorokautisen hoivan piirissä kustantaa "ballparkkina" noin 4000 euroa.

Nordcare2 tutkimuksen mukaan (Aamulehti 2.3.2018):

"Uuden tutkimuksen mukaan jopa 40 prosenttia Suomessa laitoksissa työskentelevistä työntekijöistä ei haluaisi vanhana ottaa vastaan oman yksikkönsä vanhuksille tarjoamaa hoitoa."

Tämä ei merkittävästi helpota tehtävää, vaikka jollain konstilla onnistuisin kohdistamaan valvonnan vain 40% hoivokodeista, ei vuorokaudessa silti riittäisi tunnit homman hoitamiseen.

Siispä joukkoistaisin laadunvalvonnan.

Ehdotan, että hoivakotien julkisen rahoituksen ehdoksi kirjataan osallistuminen valtakunnalliseen laadunvalvontajärjestelmään, joka toteutettaisiin käytännössä antamalla jokaiselle hoivakotien asukkaalle ranneke, joka sekä seuraa vanhusten tilaa, että mahdollistaa vanhuksille ja heidän omaisilleen jatkuvan palautteen antamisen.

Aggregoitu ja anonymisoitu data saatettaisiin kaiken kansan nähtäville verkkoon, ja omat ennalta varoittamattomat valvontaiskuni kohdistaisin niihin joissa palaute on kaikkein huonointa.

Tälläisen rannekkeen kustannukset ovat noin parikymmentä euroa kuukaudessa per nuppi, eli noin kymmenen miljoonaa tähän harjoitukseen palaisi vuosittain. Toki on hyvä tiedostaa, että kymppimiljoonalla saisi Elinalle sata kollegaa, joka ei sekään ole välttämättä huono ratkaisu.

Jos tämä on liian kallista, niin aloitetaan edes sillä että jokaiseen hoivakotiin asennetaan Happy or Not pömpeli, se ei paljoa kustanna. 

On täysin mahdollista, että vanhustenhoivaan pitäisi ohjata nykyistä enemmän julkista rahaa, mutta sitäkään ei ole syytä tehdä "lumilapiolla" – valtaosa hoivakodeista tuottaa jo nykyään hyvää hoivaa kohtuullisilla kustannuksilla.

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja ja varavaltuutettu, joka on ehdolla 2019 eduskuntavaaleissa.

https://amosahola.liberaalipuolue.fi/

 

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu