Liberaalit voivat halutessaan pysäyttää Kokoomuksen punasiirtymän

HS:n vaalikone aukesi: lähes kaikki puolueet ovat ottaneet askeleen vasemmalle (HS 7.3.2019) vahvisti trendin, josta pari vuotta takaperin väittelin Osmo Soininvaaran kanssa:

"On aivan tavallista, että markkinaliberaalin arvomaailma liikkuu useammankin pykälän vasemmalle vanhenemisen myötä, mutta vasemmistolaisen arvomaailman omaavasta tulee hyvin harvoin markkinaliberaalia. Voi sanoa, että diffuusio tämän puoliläpäisevän kalvon läpi toimii vain toiseen suuntaan, joka ajan myötä hävittää kaikista [vasemmisto]puolueista markkinaliberalismin."

Hesarin tämänpäiväinen artikkeli sai monet liberaalit pohtimaan että ketä tässä nyt pitäisi äänestää – eikä asiaa auttanut yhtään se, että sekä painetun hesarin että verkkoversion kartassa on oikeassa alakulmassa tyhjä kolo. Ei kuitenkaan tarvetta heittää kirvestä kaivoon, sillä vaalikoneen täyttänyt havaitsee, että liberaalikvadrantissa on puolue! (kuvaliite 1)

Kyselimme Hesarilta että eikö graafiin mahtunut mukaan, ilmeisesti ei (kuvaliite 2), mutta toivottavasti HS tekee vastaavan jutun eduskunnan ulkopuolisista puoluesta – lukijoita aihe todennäköisesti kiinnostaisi.

Liberaaleille on siis puolue tarjolla, mutta moni valtakunnassa empii pitäisikö sittenkin äänestää jonkun eduskuntapuolueen liberaalia ehdokasta. Tämä on kuitenkin huono ratkaisu, sillä Hesarin jutun osoittama "punasiirtymä" johtuu siitä, että niin kauan kuin liberaalit äänestävät Kokoomusta riippumatta sen harjoittamasta politiikasta, Kokoomus jatkaa siirtymistä vasemmalle. Vasta kun puolue pelkää menettävänsä ääniä, se uudistuu. Tämä ilmiö nähtiin myös vihreiden saapuessa puoluekentälle – vasta sen jälkeen kaikki puolueet alkoivat saada vihreän sävyjä.  

Helsingissä äänestäjiä huolestuttaa myös vaaliliitto – onko olemassa riski siitä, että ääni valuu jollekin, jonka kanssa on eri linjoilla? 

Koska vaaliliiton kannatus Helsingissä oli viime vaaleissa 3,2%, ja piilevä äänikynnys Helsingissä 3,7%, voidaan nykyisellä nosteella pitää todennäköisenä että vaaliliitosta menee joku läpi. Jos tämä otetaan lähtöoletuksena, niin huoli siitä että valuuko oma ääni oman aatteen vastaiselle ehdokkaalle kääntyy päinvastaiseksi – jos et äänestä itsellesi mieluisaa ehdokasta, parannat oman aatteen vastaisen ehdokkaan läpipääsymahdollisuuksia.

D'Hondtin malli siis synnyttää kilpailuasetelman vaaliliiton sisälle, ja vaikka vaaleihin lähdetään ns. takamatkalta, niin jos liberaaliksi itsensä mieltävät osaavat sekä laskea, että toimia rationaalisesti, niin voitto on täysin mahdollinen. 

Sitäpaitsi, historiallisesti moni on jättänyt äänestämättä pienpuolueita sen takia, että epäilee äänen valuvan hukkaan. Näin olisi mitä todennäköisimmin tapahtunut ilman vaaliliittoa – liiton kanssa muutama tuhat ääntä riittää, ilman liittoa niitä olisi tarvittu luokkaa 13 000.

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja ja varavaltuutettu, joka on ehdolla 2019 eduskuntavaaleissa.

PS. Vain Helsingin vaaliliitto on neljän puolueen kesken, muualla maassa liitoissa on vähemmän osanottajia. 

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu