Wärtsilän kaasuvoimalaitosten toimintalogiikasta

Wärtsilä kauppaa Helsingille tuulilämpöä: "Tuulisähkö on halvin keino tuottaa kaukolämpöä" (TT 18.3.2019) 

Helen vastaa Wärtsilän tuulivoimaehdotukseen: liian kallista (TE 18.3.2019)

Alkuun disclaimer, olen työskennellyt 10 vuotta Wärtsilässä, nykyään viestinnän kehityksestä vastaavana johtajana. Olen viimeiset neljä vuotta pitänyt leipätyöni erossa politiikasta, ja päin vastoin. Koska olen varavaltuutettu Helsingissä, ja Helsinki omistaa Helenin, tämä ei enää onnistu, joten tällä kirjoituksella esitän avoimesti kantani asiaan. Samalla toivon Liberaalipuolueen jäsenten ja ekomodernistien lukevan kirjoituksen, ja ymmärtävän Wärtsilän ehdotuksen paremmin.

Wärtsilän energialiiketoiminta on minulle tuttua, yritys on toimittanut viimeisen n. 30 vuoden aikana maailmalle yli 70 gigawattia voimalaitoksia yhteensä 178 maahan. Vertailun vuoksi, Olkiluoto 1 ja 2 ovat molemmat teholtaan noin 0,9 gigawattia.

Vaikka historiallisesti moni voi muistaa Wärtsilän moottorit dieselkoneina, valtaosa energialiiketoiminnan voimalaitostoimituksista pyörivät nykyään kaasulla, ja pieni prosentti (3%) myös uusiutuvilla. Polttoainevalinnan lisäksi merkittävää yksityiskohta on myös voimalan käyttötarkoitus – yhä harvempi voimala on ns. baseload, eli tasaiseen sähkön ja/tai lämmöntuottoon tarkoitettu, ja yhä useammin voimalaitos on ns. balancing.

Balancing voimaloiden liiketoimintalogiikka (ja tätä kautta myös matala hiilidioksikuorma) perustuu paradoksaalisesti siihen, että niitä käytetään mahdollisimman vähän. Balancing markkinan meille avasi Yhdysvaltain Southwest Power Pool – alue. Siellä tuulienergia alkoi syrjäyttämään hiilivoimaa jo viitisen vuotta sitten, markkinasähkön ja viime kädessä Wärtsilän kaasuvoimalaitoksien toimiessa säätövoimana. Eräs näistä voimalaitoksista sai lempinimen ”Wind Chaser”, tuulenjahtaaja.

Helsingin kaupungin päätti vuonna 2015 luopua hiilivoimasta:

Mustat hiilikasat katoavat Helsingin kaupunkikuvasta – Hanasaaren voimalaitos suljetaan 2020-luvulla (Yle 2.12.2015)

Siinä missä tuulivoiman halpa hinta synnytti tarpeen Wärtsilän voimalaitoksille Yhdysvalloissa, Helsingissä poliitikot asettivat ympäristötavoitteet, ja markkinatoimijat etsivät parhaat mahdolliset keinot niiden saavuttamiseen. Helsingin hiilivoimaloille pitää siis löytää toteuttamiskelpoinen korvaaja olemassaolevalla teknologialla vuoteen 2024 mennessä. Tämä aikataulu on niin tiukka, että esimerkiksi kontin kokoiset pienydinvoimalat eivät ole mahdollinen ratkaisu – ensinnäkään markkinoilta ei pienydinvoimalaa voi nykyisellään tilata, ja toiseksi laki ydinvoimasta asettaa myös omat rajoitteensa.

Tällä hetkellä pöydällä on kaksi toteuttamiskelpoista ehdotusta, Helenin ja Wärtsilän, joista molemmat avataan Wärtsilän materiaalipaketissa. Metodi on sama, jota käytämme myynnin tukemisessa ympäri maailmaa – satojen miljoonien investointeja ei tehdä ilman kattavaa analyysia eri vaihtoehdoista.

Kuten kuvaliitteestä (suurempana täältä) nähdään, Wärtsilän ehdotus on Helenin ehdotusta ympäristöystävällisempi ratkaisu Helsingin kaukolämmitykseen, ja tärkeää on tässäkin huomata, että Wärtsilän kaasumoottoreita ajetaan itseasiassa vain hyvin vähän, ja tarvittaessa sekin vähä voidaan mahdollisesti ajaa tulevaisuudessa biokaasulla. Wärtsilän Q&A aiheesta löytyy täältä.

On kuitenkin paikallaan selventää, että ehdotus nojaa datakeskuksiin, ja ei ole mitenkään selvää että Helsinki onnistuu itselleen sellaisen kansainvälisessä kilpailussa haalimaan, mutta kannattaa ehdottamasti yrittää.

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja ja varavaltuutettu, joka on ehdolla 2019 eduskuntavaaleissa Helsingissä numerolla 71.

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu