Kansanedustajaehdokkailta on syytä vaatia enemmän

Suomen Kuvalehden toimittaja Salla Vuorikoski kysyi twitterissä "Mikä on mielestäsi tärkein asia, joka tulevan hallituksen pitäisi tehdä?".

Kysymys on siksi mielenkiintoinen, sillä se ei ota kantaa aikahorisonttiin. Lyhyellä aikavälillä (yksi vaalikausi) tiskiin voisi lyödä vaikka sosiaaliturvauudistuksen (AA 3.8.2017), eläkejärjestelmän purkamisen (AA 21.3.2016), Natoon liittymisen (tästä en ole muistaakseni kirjoittanut) tai työmarkkinoiden vapauttamisen (AA 6.10.2018).

Pitkällä aikavälillä kysymys on paljon vaikeampi, sillä välittömien uudistusten sijaan tärkein asia on se, joka helpottaa uudistusten läpisaamista tulevaisuudessa. Toki vielä filosofisemmin asiaa voi pohtia, että ovatko uudistukset ylipäätänsä eduskuntalaitoksen olemassaolon tarkoitus? (AA 13.09.2015).

Mielestäni ovat, ja Darwinin väitetään sanoneen:

"It is not the strongest of the species that survives, nor the most intelligent that survives. It is the one that is most adaptable to change."

Mikä pätee lajeihin, pätee myös kansakuntiin, sillä maailma muuttuu jatkuvasti ympärillämme. Kiinan geopoliittinen nousu, ikärakenteen haasteet, uudet teknologiat ja muut megatrendit vaativat sopeutumista siinä missä suurten asteroidienkin osuma. 

On ensisijaisen tärkeää, että eduskuntamme koostuu henkilöistä, jotka kykenevät vastaamaan maailman muutoksen asettamiin haasteisiin. Tästä syystä ehdotan, että jokaisen kansanedustajaehdokkaan on osallistuttava ennen vaaleja kokeeseen, jossa mitataan hänen ymmärryksensä taso. Kokeen voisi mielestäni parhaiten laatia sama taho, joka laatii ylioppilaskirjoitukset, eli ylioppilastutkintolautakunta – tästä syystä en ota kantaa kokeen sisältöön sen enempää, kuin että monivalintakysymykset ovat todennäköisesti parempi ajatus kuin esseet.

Mitään sisäänpääsyrajaa ei eduskuntaan olisi, mutta kokeen tulokset olisivat julkisesti saatavilla, jolloin äänestäjät voisivat halutessaan käyttää tätä tietoa äänestyspäätöksessään.

On olennaisen tärkeää, että kokeen laatisi epäpoliittinen taho, ja ylioppilaslautakunnalla on tästä pitkä kokemus – tarvittaessa ehtoja ylioppilaslautakunnan jäsenille voidaan vielä nykyisestäkin kiristää, esim. niin että jäsenillä ei saa olla puoluekirjaa, ja mahdollisesti kysymysten vuotamisesta rangaistaan valtiopetoksen rangaistusasteikolla.

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja ja varavaltuutettu, jota voi äänestää Helsingissä numerolla 71.

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu