Sananvapaus on itseisarvo

Kirjoitin hiljan eräästä huumorin ammattilaisesta: Keijo Kaarisade osaa mielipidekirjoittamisen jalon taidon (AA 13.03.2019). Ikäväkseni havaitsin että hänen twitter tilinsä on sittemmin suljettu, ja eilen hän julkaisi asiaa selventävän blogikirjoituksen Keijo Kaarisateen tekijän viesti Suomen kansalle vaalien alla. Twitter on yksityinen palvelu, ja voi sulkea tilejä oman harkintansa mukaan ilmiantojen perusteella, kuten tälläkin kertaa on todennäköisesti käynyt.

Tämä episodi kuitenkin kiinnitti huomioni valtioneuvoston kanslian Informaatiovaikuttamiseen vastaaminen – Opas viestijöille julkaisuun, joka on leipätyönikin puolesta ihan mielenkiintoinen luettava. Ote tiivistelmästä:

"Tässä oppaassa informaatiovaikuttamisella tarkoitetaan toimintaa, jolla pyritään järjestelmällisesti vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen, ihmisten käyttäytymiseen ja päätöksentekijöihin sekä sitä kautta yhteiskunnan toimintakykyyn. Vaikuttamisen keinoja ovat esimerkiksi väärien tai harhaanjohtavien tietojen levittäminen ja painostaminen sekä sinänsä oikean tiedon tarkoitushakuinen käyttö. Kyse on strategisesta toiminnasta, jonka tavoitteena on saada kohde tekemään itselleen haitallisia päätöksiä ja toimimaan omaa etuaan vastaan.

Tämän määritelmän mukaan informaatiovaikuttaminen on haitallista viestintää, jonka takana voivat olla valtiollinen toimija, ei-valtiollinen toimija, joka voi toimia myös tietoisesti tai tiedostamattaan jonkin valtion lukuun, yksilöt, erilaiset organisaatiot, järjestöt tai yhteenliittymät, mutta myös muut toimijat."

Ylläoleva määritelmä sopii lobbaamiseen kuin nappi silmään. Kuten tiedämme:

675 miljoonan euron koneisto – Suomi on maailman lobatuin maa (SK 24.4.2015), ja mm. Anders Blom on yrittänyt kitkeä ilmiötä Suomesta tuomalla sen julkisuuteen: Anders Blom väitöskirjassaan: "Suomen järjestelmä on rakenteellisesti korruptiivinen" (KL 8.3.2018).

Opas kuitenkin osaa kertoa, että:

"PR, markkinointi, diplomatia, mielipidejournalismi ja lobbaus ovat esimerkkejä hyväksytyistä keinoista, joilla erilaiset organisaatiot pyrkivät vaikuttamaan ihmisten mielipiteisiin ja käyttäytymiseen. Informaatiovaikuttaminen jäljittelee näitä tekniikoita."

Informaatiovaikuttamisessa ei siis pohjimmiltaan ole kyse siitä mitä tehdään, vaan siitä kuka sen tekee. Olen sitä mieltä, että vieraiden valtioden toteuttama informaatiovaikuttaminen on todellinen uhka, ja siihen pitää valmistautua. Tähän opas on itseasiassa ihan kuranttia tavaraa.

En kuitenkaan hyväksy sitä, että virallisen totuuden kotimaiset kyseenalaistajat (anonyymit tai ei) menevät pesuveden mukana, sillä kuulun heihin itsekin – sananvapaus on itseisarvo. Mitä lobbaukseen tulee, niin valtioneuvoston kanslia voisi tehdä siitäkin oppaan, ja ehkä vihdoin sen lobbarirekisterinkin.

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja ja varavaltuutettu, joka on ehdolla 2019 eduskuntavaaleissa Helsingissä numerolla 71.

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu