Mitä talouden raamit ovat nykypäivänä?

Jan Hurrin kommentti: Suomen Pankki huolestui ongelmasta, jonka se on itse aiheuttanut (TS 12.05.2019) on siitä ajankohtainen kirjoitus, sillä kunhan vasemmistohallituksemme pääsee vauhtiin, niin nollakoroista päästään "nauttimaan" oikein urakalla.

Siltä osin kuin velkaantuminen (joko julkisen sektorin tai kotitalouksien) johtuu reaalisista investoinneista, se on ihan ok. Todellisuudessa velkaantuminen on pääosin kulutusta tai spekulatiivisia investointeja, joista kumpikaan ei tuo maailmaan mitään lisää. Ensimmäinen siirtää kulutusta tulevaisuudesta nykyhetkeen, jälkimmäinen kasvattaa kuplia.

Vaikka keskuspankkimme (sekä SP että EKP) hyvin tämän tietävät, ne ovat päättäneet jatkaa nollakoroilla. Syy on siinä, että ne arvostavat lyhyen aikavälin vakautta enemmän kuin pitkän aikavälin vakautta. Rautalangasta: korkoja ei voida nostaa, koska se tappaisi talouden. Tästä syystä velkaantuminen jatkuu, mikä tekee korkojen nostamisesta vielä vaikeampaa.

Hurrin valitsema kuvituskuva keskuspankkiirien hallitsemasta boolimaljasta (liitteenä) kuvaa juuri tätä – velkaantumisesta johtuva talouskrapula tulee vääjäämättä joskus, mutta keskuspankit haluavat siirtää sitä tulevaisuuteen, ja hallitukset vähintään seuraavien vaalien jälkeiseen aikaan.

Kukaan ei tiedä missä, miten ja milloin bileet loppuvat – toki viimeistään siinä vaiheessa kun joku vahingossa tiputtaa boolimaljan lattialle. Mahdollisuus tähän syntyy ainakin vaalien kautta – jossain vaiheessa jossakin maassa kansa tullee äänestämään väärin. Italiassa tästä on jo ensimmäiset havainnot tehty:

Italian Populists Target Huge Gold Reserves and Some Cry Foul (Bloomberg 11.2.2019).

Tämä episodi sai EKP:n ottamaan asiaan kantaa:

Countries must seek ECB approval to manage gold reserves: Draghi (Reuters 28.3.2019)

 

Kotimaamme hallitukselta toivoisin sen verran selkärankaa, että jos se päättää lisävelkaantumisesta, niin samaan aikaan sen pitäisi avoimesti kertoa, miten ja milloin velat tullaan maksamaan takaisin.

Vaihtoehtoinen hyväksyttävä ulostulo on todeta, että velkoja ei ole aikomuskaan maksaa takaisin. Tämä jos jokin on ratkaisu, jota eivät "talouden raamit" (KL 10.5.2019) rajoita.

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja ja varavaltuutettu, jota voi äänestää eurovaaleissa numerolla 103.

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu