Nollakorkomaailma ei voi jatkua ikuisesti

Truman kaipasi yksikätistä ekonomistia.

Nollakorkojen aika muuttaa maailmaa (HS 23.6.2019) esittää viiden eri asiantuntijan näkemyksiä kohta kymmenen vuotta jatkuneesta ”uudesta normaalista”, jossa riskintöntä tuottoa ei enää ole olemassa, eikä velkoja tarvitse maksaa takaisin.

Näkemys on tosin turhan vahva termi, sillä koko kirjoituksen paras kannanotto on: 

”Väitöskirjatutkija Ronkainen haluaisi nähdä avoimempaa keskustelua siitä, miten valtiot ja keskuspankit yhdessä voisivat vastata matalan kasvun ongelmaan.”

Kaikkea muuta edustaa parhaiten Viherkentän:

”Puolittainen konsensus on siitä, että nollakorkomaailma ei voi jatkua ikuisesti. Mutta ei ole näköpiirissä, että korot nousisivat sellaisella tasolle, mihin historiassa on totuttu, vaan asettuvat ehkä johonkin välimaastoon”

Puolittainen konsensus todellakin palauttaa mieleen vanhan tarinan yksikätisestä ekonomistista (kuvaliite). Erään tulkinnan mukaan ekonomistien työn tarkoitus ei ole ennustaa tulevaa, saati sitten vaikuttaa siihen ehdottamalla ratkaisuja, joka tosin herättää kysymyksen että mistä suoritteesta palkka oikein juoksee.

Vaikka voin tästä vääntää huumoria, niin asia on itseasiassa hyvin vakava. Voimme olla satavarmoja että Hesarin jutun lukee jokainen poliitikko, ja että se on teipataan vasemmistohallituksemme kokoushuoneiden seinille oikeutuksena velkaantua lisää, koska ekonomistit eivät sitä kerran tunnu vastustavan.

Olemme moral hazard tilanteessa, jossa demokraattisesti valitut hallitukset eivät tee yhtään mitään rakenteellisten ongelmien ratkaisemiseksi, sillä ne odottavat keskuspankkien ratkaisevan ne. Tämän lisäksi valtiot vielä nokittelevat toisaan siitä kenellä on holtittomin talouskuri (case Italian hallitus).

Mielestäni olisi paikallaan, että jokainen ekonomisti tekee yksiselitteisesti selväksi sen, että nollakorkomaailma ei voi jatkua ikuisesti, tai vaihtoehtoisesti työntää tutkintonsa takkaan.

Jokainen teistä kuitenkin tietää tämän, sillä pystytte varmasti näkemään mitä epätasapainojatiloja ja haittoja nollakoroista syntyy. Aivan kuten mannerlaattojen väliset jännitteet purkautuvat maanjäristyksinä, velkaantuminen purkautuu talouskriiseinä – kukaan ei vaan osaa sanoa milloin ja miten.

Murron kommentti ”Kun nurkkaan ajaudutaan, siitä poistuminen on vaikeaa.” on kuvaava, joskin jälkiviisastelua. Nurkassa oltiin jo 2015, ja nyt on maalattu umpeen ilmastointihormitkin.

Eräs ratkaisu on kuitenkin olemassa – lukitaan ohjauskorot 3 prosenttiin pysyvästi, ja saavutetaan haluttu tavoiteinflaatiotaso helikopterirahalla suoraan kuluttajille. Aivan kivuttomasti tämä ei tietenkään käy, sillä jokainen varallisuuseräkupla poksahtaisi.

Isossa kuvassa on kuitenkin tärkeä muistaa, että reaalitalouden kannalta ei ole mitään merkistystä sillä, millä tasolla osakekurssit ovat tai kuka minkäkin kiinteistön omistaa.

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja ja varavaltuutettu, jolla ei ole mitään hävittävää tulevaisuuden ennustamisessa, toisin kuin ekonomisteilla.

 

PS. Toimittaja Tuomas Niskakankaalle ehdotan seuraavaksi haastateltavaksi Tuomas Malista. Vaikka en keinoista hänen kanssaan ole samaa mieltä, niin saat ainakin vahvaa näkemystä asiaan.

Aikaisempia kirjoituksiani asiaa sivuten:

Demokratia on hevonen ja korkotaso sen suitset (AA 13.11.2018)

Setelirahoitus halvaannutti demokraattisen valtion (AA 22.11.2017)

Maailma ei ole Lannister (AA 12.5.2015)

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu