Opetussuunnitelman pitäisi kuvata vain tavoitteet ja mittarit, ei metodeita

Mikähän näistä lumpeenlehdistä mahtaa olla tärkein?

Alkuun disclaimer – ymmärrän pedagogiikasta yhtä paljon kuin kala polkypyörästä, enkä väitä toista. Kirjoitukseni pointti on se, että pedagogiikan ammattilaisten pitäisi saada päättää opetusmetodeistaan.

Koulu aloitti huippumodernin opetuksen, jossa opettajat päivystävät ”torilla” ja lapset opiskelevat yksin – jo useampi lapsi vaihtamassa koulua (Yle 15.8.2019)

”Takana oli puolentoista vuoden taival upouudessa koulussa, joka oli rakennettu täydellisesti uuden opetussuunnitelman tarpeisiin.”

Uuteen opetussuunnitelmaan voi perehtyä täällä (oph.fi), ja kuvaliitteessä on kiteytys sen sisällöstä:

”Opetussuunnitelman perusteista suurin osa koostuu oppiaineiden tavoitteiden ja sisältöjen kuvauksesta, jotka kyteytyvät arvoperustan, oppimiskäsityksen ja toimintakulttuurin linjausten kuvaukseen. Opetussuunnitelman on tarkoitus mahdollistaa koulun toimintakulttuurin ja koulupedagogiikan uudistamisen, jolloin oppimisprosessista tulee laadukas ja oppimistuloksista paremmat.”

Työelämässä eräs perustavanlaatuisimmista virheistä on palkata fiksuja ihmisiä, ja kertoa heille miten heidän pitäisi tehdä työnsä. Näyttää siltä, että opetussuunnitelman myötä tämä virhe on istutettu suomalaiseen koulujärjestelmään. Ei ole mitään mieltä kouluttaa peruskoulunopettajamme maistereiksi ja sen jälkeen sitoa heidän kätensä keskusjohtoisella suunnitelmalla, joka ei taatusti sovi kaikille lapsille, eikä edes kaikille opettajille.

Opetussuunnitelman pitäisi kuvata vain tavoitteet, sekä mittarit joilla suoritusta mitataan. Peruskoulun tapauksessa mahdollisesti paras tapa olisivat vuosittaiset valtakunnalliset kokeet, joiden tuloksista voivat opettajat ammentaa omiin metodeihinsa. Osan opettajien palkasta voi myös sitoa näiden kokeiden tuloksiin, ja suotavaa olisi että koetta vaikeutetaan sitä mukaa kun oppimistulokset valtakunnallisesti paranevat. Mahdollisista pudokkaista voisi myös evätä osan opettajien tulospalkkiosta, ja toisaalta valtakunnan parhaista antaa kunnollisen palkanlisän.

Vaikka tämä lisännee ns. suorittamista peruskoulussa, niin parempi sekin kuin pilata lapsen tulevaisuus turhilla tuolileikeillä, niihin on joka tapauksessa aikansa myöhemmin työelämässä.

Terveiset omille opettajilleni, onnistuitte työssänne vaikka raaka-aine saattoi olla vaikeammasta päästä veistettävää, kiitos siitä. Epäilen että kädet sidottuna tämä olisi ollut aavistuksen haastavaa.

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja ja varavaltuutettu.

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu