Sanna Marin on aikaansa edellä kuuden tunnin työpäivän suhteen

Näin.

Sanna Marin unelmoi neljän päivän työviikosta: ”Tänään ehkä utopiaa, tulevaisuudessa voi olla totta” – Talousviisaat tyrmänneet idean aiemmin (Yle 19.8.2019) on alunperin Li Anderssonin ulostulo, jota aikoinaan itsekin komppasin: Kuuden tunnin työpäivä tulee vääjäämättä (AA 13.06.2016).

Summa summarum: Mielestäni työnantajille pitäisi luoda kannustimet sallia lyhyempi työviikko, mutta päätöksen valita lyhyempi työviikko pitää olla täysin työntekijän. Palkan pitää alentua samassa suhteessa työajan kanssa.

Tommi Hermunen kiteytti asian hyvin twiitissään. (kuvaliite)

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja ja varavaltuutettu.

 

PS. jottei kirjoitus jäisi kovin ohueksi, Ylen uutisessa viitattiin ekonomistikoneeseen, jossa esitettiin seuraava kysymys 40 ekonomistille:

”Työajan lyhentäminen ja työn jakaminen on toimiva keino työllisten määrän lisäämiseksi.”

Noin puolet oli avannut vastaustaan kommenteissaan, ja otan niihin kantaa nyt alla:

1) ”Kysytyn työn määrä pienenee suurin piirtein samassa suhteessa.”

Tämä tarkoittaa (aivan oikein) sitä, että työn määrä ei ole vakio, vaan että se vähenisi kun ns. ”kynnelle kykenevät” tekisivät vähemmän töitä, sillä ketään ei palkattaisi tekemään tekemättä jääneitä töitä. Tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että näitä töitä ei alunperinkään pitäisi tehdä, sillä niistä ei synny riittävästi lisäarvoa (= laskutettavaa tai muuten). Niiden tekemättä jättäminen lisäisi yritysten kannattavuutta, joka olisi itsessään hyvä asia. Voi myös olla että palkolliset saisivat saman verran työtä aikaiseksi lyhyemmällä työajalla kuin aikaisemmin, joka sekin nostaisi firmojen kannattavuutta.

Hyvä juttu, antaa mennä vaan.

2) ”Tyosopimusten tulisi olla paikallisia ja myos yksilokohtaisempia jotta saadaan riittavasti joustavuutta tyon murroksessa.”

Tämä on hyvä pointti, keskusjohtoinen työajan lyhentäminen on virhe. Valtiovalta voi luoda siihen erilaisia kannustimia (kuten ehdottamani sosiaaliturvamaksujen porrastus), mutta lopulta päätöksen pitää olla työntekijän.

3) ”Probably not. Even if we change taxation and social security contributions in such a way that two half-day workers cost the same as one full-day worker, there are other fixed costs associated withworkers. Perhaps this could work for very large firms but not for SMEs. ” 

Ehdotukseni mukainen kommentti! Olennaista on huomata, että jos muutos ei sovi/kannata sekä työntekijälle että työnantajalle, molemmat osapuolet eivät sitä hyväksy, ja kyseisen työntekijän työaika ei lyhene -> tämä on ihan ok.

4) ”Keskeinen tapa työllisten määrän lisäämiseksi on kysynnän ja tarjonnan parempi kohdentuminen, ja on vaikea nähdä, miten yleinen työajan lyhentäminen tässä voisi auttaa. Osa-aikatyön helpottaminen myös kannustinloukkuja purkamalla tosin auttaisi.

Koska x ei ole y, ja y auttaa parhaiten, niin x ei pidä tehdä. Sivutan heikon argumentin.

5) ”“Toimiva“? Saattaa lisätä tai olla lisäämättä työllisten määrää. Ranskan kokemukset eivät rohkaisevia.”

Ranskan keskusjohtoinen (ei kannustimiin perustuva) oli huono tapa, sitä ei pidäkään toistaa.

6) ”Toisaalta osa-aikatyön lisääntyminen voi tuoda lisää väkeä työmarkkinoille eli niitä joille kokoaikatyö ei sovi. Jos näin käy, keskimääräinen työaika lyhenee samalla kun työllisyys kasvaa”

Tämä argumentti oli itseasiassa lyhyemmän työviikon puolesta.

7) “TYÖTÄ“ ei ole yhtä, ennalta määrättyä klimppiä.

Totta, mutta tämä ei itsessään riitä argumentiksi.

8) ”Toiminee lyhyellä tähtäimellä, mutta tuskin pitkällä tähtäimellä. Työaikaa voidaan lyhentää ja työtä jakaa, jos työllinen sitä haluaa, mutta ei itsetarkoituksellisesti.”

Aikahorisonttiargumenttia vastaan on vaikea argumentoida, mutta toisaalta työviikko lyhenee joka tapauksessa (kts. kuvaliite). Jälkimmäinen lause on juuri näin.

9) ”Toistaiseksi empiirinen evidenssi on viitannut siihen, että vaikka jotkut onnistuttaisiin saamaan pois työmarkkinoilta tai työskentelemään vähemmän, ei muille välttämättä tule lisätyömahdollisuuksia.Eli työllisyys lisääntyy lisäämällä työn tarjontaa eikä päinvastoin.”

Tämä on samassa linjassa ensimmäisen kommentin kanssa, antaa mennä vaan.

10) ”Saattaa olla, että aikanaan, jos robotisaatio etenee, työaikaa on lyhennettävä/voidaan lyhentää. Nyt ajatus ei toimi (vrt. Ranska).”

Luonnollinen jatkokysymys on että milloin lyhennetään, vaikkapa nyt demarien hallituskaudella?

11) ”tällainen osittaistavoite irrallaan hyvinvointitavoitteista on mielipuolinen.”

Tämä on periaatteessa erittäin vahva argumentti. Työnteko ei ole mikään itseisarvo, vaan sillä on vain väliarvo onnellisuuteen, elintasoon, mielenterveyteen, hyvinvointiin jne. Tutkimusten mukaan työssäkäyvät ovat kuitenkin hyvinvoivempia kuin työttömät, jolloin no points tästä vahvasta argumentista.

12) ”Työvoiman kohtaanto-ongelma on mielestäni keskeisin haaste työllisten määrän lisäämiseksi, eikä väitteessä esitetyt keinot ole siinä suhteessa toimivia.”

Koska x ei ole y, ja y auttaa parhaiten, niin x ei pidä tehdä. Sivutan heikon argumentin.

13) ”Tällainen ajattelutapa tuntuu perustuvan ajatukselle, että kansantaloudessa on vakioinen määrä työtä ja täystyöllisyys saavutetaan kun tämä ulkoisesti annettu määrä jaetaan työkäisten määrällä.Omituinen populistinen ajatus. Kansalaisten hyvinvoinnin kannalta (jota ymmärtääkseni talouspolitiikalla pyritään edistämään) on tärkeämpää, että jokainen voi päättää itse, kuinka paljon työtä haluaa työmarkkinoilla tarjota, ja ymmärtää tämän päätöksen lyhyen ja pitkän aikavälin vaikutukset omaan ansiotasoon. Lisäksi tehokkuuden vuoksi, näiden ansiotasovaikutusten pitäisi heijastella päätöksen yhteiskunnallisia kustannuksia. Yksinkertaisen teorian mukaan tällainen tilanne saavutetaan kilpailuilla markkinoilla — joskin on ymmärrettävä, että tällainen teoria tosiaan perustuu mm. ajatukselle siitä, että toimijat ymmärtävät hyvin päätöstensä ansiotasoseuraukset, mikä saattaa olla aika voimakas yksinkertaistava oletus.”

Kritisoi keskusjohtoista tapaa lyhentää työaikaa, ja haluaisi että työntekijät voivat itse vaikuttaa työaikaansa. Juuri näin.

14) ”Osa-aikaisia työmahdollisuuksia voisi esim. lapsiperheille enemmän”

Kannattaa lyhyempää työviikkoa.

15) ”Työpaikkoja ei ole vakiomäärä vaan pidemmän päälle työpaikkojen määrä riippuu työn tarjonnasta. Työn jakaminen työaikoja lyhentämällä johtaisi todennäköisesti veroasteen nostamiseen mikä pikemminkin vähentäisi työllisyyttä.”

Veroargumenttia on väläytelty tänään twitterissäkin – jos 50% nykyisistä sivukuluista peritään yli 30h työtunneista, joka johtaisi siihen että kaikki tekisivät 30h tunteja, niin sivukuluista häviäisi puolet. Tämän lisäksi työläisten ansiot pienenisivät, jolloin progressio puraisisi niitä keskimäärin vähemmän.

Verotuotot siis toden totta pienenisivät, mutta jos työttömyys vähenee, niin niin vähenisivät julkiset menotkin vähintään vastaavassa suhteessa.

16) ”Ei ole todisteita että se olisi toimiva keino.”

Sarjassamme heikko argumentti. Vaikea todistaa jos ei voi kokeilla.

17) ”Työpäivän tehokas pituus on useimmilla 8 tuntia. Tästä syystä työaikaa ei pidä vähentää mekaanisesti kaikilta. Lyhyempiä työaikoja voitaisiin järjestää esim. opiskeijoille ja pienten lasten vanhemmille, mitä varten täytyisi luoda jotain korvausmekanismeja.”

Työpäivän tehokasta pituutta voisi kyllä haastaa, mutta koska mekaaninen lyhentäminen ei ole suunnitelmissa, ei liene tarpeen.

18) ”Osaavan työn panostat tulee lisätä. Toisaalta matalapalkkainen tarvitsee tarpeeksi työtunteja elääkseen”

Koska x ei ole y, ja y auttaa parhaiten, niin x ei pidä tehdä. Mitä matalapalkkaisiin tulee, heidän työaikansa ei lyhenisi, elleivät itse sitä halua.

19) ”Riippuu varmasti ainakin siitä, miten tuntipalkalle käy.”

Tämä on erittäin olennainen kysymys – vasemmiston haave lyhentää työaikaa alentamatta palkkaa on mielestäni utopiaa.

20) ”Tälle ei ole teoreettista perustetta eikä empiiristä tukea.”

 Empiria puuttuu kun ei ole kokeiltu, ja teoreettinen perusta puuttuu koska ei ole tutkittu.

21) ”Väittämässä on monia ongelmia, jotka tekevät sen epätodeksi: (1.) Talous on vahvasti kiertokulku. Toisen meno on toisen tulo. Työ siis luo työtä. (2.) Edelliseen liittyen: työtä ei ole vakioistamäärää, vaan tekemätöntä ja sinänsä hyödyllistä työtä on rajattomasti; niinpä työn määrän lisäämiseen tähtäävän politiikan täytyy perustua taloudellisen aktiviteetin mahdollisimman korkeaan tasoon. (3.) Työtä ei tehdä työtuntien vaan niillä aikaansaadun tuotoksen tähden. Työtä väkisin jakamalla tunnit saadaan ehkä pidettyä samana mutta työpanosten summana syntyvä tuotos uhkaa laskea.”

Tämä on vahva argumentti. Jos henkilö x pystyy tekemään tehokkaasti suoritteen y yksin, suoritteen y jakaminen x ja z kesken aiheuttaa hukkaa. Tosin, hukkaa syntyy siitäkin että z ei tee mitään.

Ei ole triviaalia osoittaa kummassa tapauksessa hukka on pienempää, siispä tästä nimenomaisesta argumentista piste.

22) ”Työn määrä ei ole luojan Suomelle jakama luonnonvara. Onneksi, muuten väestönkasvu olisi jo aiheuttanut massatyöttömyyden ajat sitten.”

Tästä ei pisteitä heru. Itsestäänselvyys.

23) ”Empiirinen näyttö ei tue väitettä.”

Viitannee Ranskaan, väärin toteutettu.

24) ”Käyttökelpoinen laskusuhdanteiden työllisyysvaikutusten tasaamisessa ja lieventämisessä tilapäisesti.”

Tuore näkemys, tästä piste. Käytännössä voisi toteuttaa jonkinlaisen porkkanan kautta.

25) ”Ajatus perustuu harhaan, jonka mukaan työtä olisi kiinteä määrä. Näin ei ole, vaan työn ja -työpaikkojen määrä määräytyy kysynnän (kuinka kannattavaa on työllistää henkilö) ja tarjonnan (kuinkakannattavaa on osallistua työmarkkinoille ja ottaa tarjolla olevaa työtä vastaan) perusteella. Aivan lyhyellä aikajänteellä työn jakaminen voi kuitenkin olla järkevä tapa sopeutua tilapäiseen työn kysynnän heikentymiseen. Tällä vältetään se, että ihmiset menettävät tarepeettomasti kytkennän työelämään, mikä voi johtaa työn tarjonnan pysyvämpää pienenemiseen. Ylitöiden vähentäminen, tilapäiset osa-aikaisuudet tai vuorotellen osaan työvoimaa kohdistuvat lomautukset toteuttavat tätä tavoitetta.”

Tilapäisesti hyväksyy tämäkin. 

26) ”Mitä tapahtuu palkalle, kun työaaikaa lyhennetään? Tarjoaako tämä yrityksille todella kannusteita lisätä työllisiä. Kysymyksen muotoilu aivan liian väljä yksiselitteisen vastauksen antamiseen.”

Erittäin hyvä vastaus. Kysymys on todellakin liian väljä, kuten ylläolevista kommenteista voimme havaita.

 

Ekonomistikone voisi mielestäni kysyä ekonomisteilta myös seuraavan kysymyksen ”Onko työviikko Suomessa sadan vuoden päästä keskimäärin 10-15 tunnin pituinen?”

Jos vastaus on myöntävä, niin siltä pohjalta meidän pitäisi tässä tehdä tarvittavat päätökset siitä aiommeko ratsastaa työajan lyhenemisen megatrendillä vai jäädä sen alle.

 

Asiaa sivuten Seppo Kääriäinen otti kantaa pitkän aikahorisontin puolesta runsas vuosi sitten:

Poliitikko on vaillinainen, jos ei mieti kauas eteenpäin, sanoo historijoitsijan bestselleriin mielistynyt Seppo Kääriäinen (Mustread, 10.3.2018).

Sata vuotta sitten sahattiin justeerisahalla metsässä tukkeja, sadan vuoden päästä maailma on toisenlainen kuin nyt kuvittelemme.

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu