Agraariyhteiskunnan perintö sanelee edelleen koulujen aukioloajat

Kirjoitin männäviikolla, että Helsingissä voisi aivan hyvin opiskella missä koulussa lystää, (AA 8.12.2019)  joka olisi segregaation vähentämiseen parempi ratkaisu kuin keskusohjattu pakottaminen (8.12.2019).

Ehdotusta ei kyetty ampumaan alas, joskin eräs validi epäily sitä kohtaan esitettiin:

Alunperin jo ehdotin ratkaisuksi sitä, että koulut voivat tarvittaessa vuokrata tiloja toisiltaan, mutta sattumalta tänään raitiovaunussa eräs Lucas Cranach – Renessanssin kaunottaret näyttelystä palaava opettajakoulutettu arvokkaasti vanhentunut eläkeläinen esitti vielä paremman ratkaisun:

Koulut voisivat tarvittaessa olla auki iltaan saakka.

Aamuvirkkujen ja iltavirkkujen välistä taistelua on käyty jo vuosikymmeniä:

Helsinki siirtämässä koululaisten aamuja myöhemmäksi – peruskoulut ja lukiot alkamaan aikaisintaan 8.30–9 (HU 16.11.2018)

Mutta lopulta aamujen myöhäistämisessä on kyse vain ”one size fits all” ratkaisusta, jollaista tarvitaan liian pienten populaatioiden takia.

Mikrotasolla vastaavia korjaavia toimenpiteitä on toki tehty koulukohtaisesti aikaisemminkin. Nuorena miehenä Itäkeskuksen lukiossa olin todistamassa elämäni ensimmäistä onnistunutta prosessiuudistusta.

Ongelma oli siinä, että alkuperäisessä lukion lukujärjestyksessä erittäin harva valitsi lokeroiden 1 ja 2 kursseja, koska aamulla on ikävä herätä. Toisaalta oppilaat söivät lounasta useammin kuin kerran, sillä seurauksella että ruoka loppui silloin tällöin kesken.

Silloinen rehtori (vararehtori?) Harri ”Huilu” Savolainen oli taitava ongelmanratkaisija, ja muutti lukujärjestyksen niin, että lokerot jakautuivat tasaisesti kellon ympäri. Tarkkoja lukujärjestyksiä en muista, mutta logiikka meni jotenkuten näin:

Välitunnit olivat tuntien välissä jotenkin fiksusti, mutten muista tarkalleen miten. Tämä lisäksi A:n ja B:n välillä valittiin jollain tavalla.

Riittävällä opiskelijapopulaatiolla voitaisiin luopua Harrin metodista, ja alkuperäinen lokerointi voisi pyöriä vaikka aamukahdeksasta iltakahdeksaan saakka, miten vain opiskelijoille ja opettajille parhaiten sopisi. Jo nykyään monissa lukioissa toimii samalla aikuislukio, jonka saisi leivottua samaan järjestelmään hyvinkin kevyesti.

Lukiotasolla tämänlainen kompleksinen optimointi toimii ja kannattaa, mutta myönnettäköön että peruskoulun tasolla ratkaisujen olisi hyvä olla paljon yksinkertaisempia.

Voisimme erimerkiksi jakaa ikäluokat (ja lukujärjestykset) aamuvirkkuihin ja iltavirkkuihin, sen sijaan että pyrimme tunkemaan agraariyhteiskunnan perintöä niiden kurkusta alas, jolle se ei sovi.

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja ja varavaltuutettu.

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu