Alkoholiveroasteella ja rahapelimonopolilla on yhtäläisyyksiä

Käyn twitterissä lähes päivittäin debattia https://veikkauskratia.com/ kirjan tiimoilta, ja eräs käytetty vasta-argumentti on whataboutismismi, jossa huoli peliongelmaisten asemasta ja korjaavat toimenpiteet pyritään mitätöimään toteamalla ”Entä alkoholiongelmaiset?”

Väittelyteknisesti metodi on ala-arvoinen, ja helposti torjuttavissa, mutta havahduin itse siihen, että en muistaakseni ole kirjoittanut yhtään kirjoitusta alkoholiongelmien vähentämisestä Suomessa. Yleensä syy kirjoittamattomuuteen on se, etten ole keksinyt yhtään hyvää ratkaisua, ja toisaalta ratkaisut yleensä seuraavat uutisointia aiheesta, joka on minulta mennyt myös ohi (jos sellaista on ylipäätänsä ollut).

Mutta eipä siinä,  käärin havaijipaidan hihat ja rupesin perehtymään asiaan.

Ensin on hyvä huomata, että tilastojen valossa ainakin vakavimmat ongelmat näyttävät olevan laskussa (Lähde: Findikaattori):

Eli vaikka mitään muutoksia ei tehtäisi, niin parhaassa tapauksessa trendi jatkaisi laskuaan. Mutta tämähän ei insinöörille riitä, aina on parannettavaa. Kokonaisuutta googletellessani törmäsin mielenkiintoiseen käppyrään ”Verotus per alkoholiannos”, josta pisteet menevät Redditin nimimerkille juhot:

Tämä on verottajan Alkoholi- ja alkoholijuomaverotaulukko, joka on piirretty auki. Tämä kuvajainen selittää, miksi kapakan edullisin tuote on pullo talon viiniä (ns. naula arkkuun). Kansanterveydellisesti olisi parempi jos hyppyrimäet olisivat toisin päin.

Juuri tässä löytyy yhtymäkohta rahapeleihin – aivan kuten rahapelijärjestelmämme on rakennettu maksimoimaan edunsaajille jaettava tuotto peliongelmaisten kustannuksella, alkoholiverotus on rakennettu maksimoimaan alkoholiveron tuotto sen sijaan että se minimoisi alkoholihaitat. Käytännössä verottaja optimoi alkoholiverotusta matkustajatuontia vastaan.

Alla kansanterveyden kannalta optimaalisempi alkoholiverotus:

Pariprosenttisesta ei tarvitsisi maksaa veroa lainkaan, ja tiukoissa verotus olisi ns. asianmukaista. Suomen verotuskäytännöt tuntien mikään vero ei kuitenkaan olisi nolla, joten eiköhän tuo käppyrä lähtisi origosta tai sen yläpuolelta, ja mahdollisesti piirtämääni kulmakerrointa jyrkemmin, mutta periaatteen pitäisi olla selvä – mitä suurempi osa kulutuksesta saadaan kanavoitua mietoihin, sen parempi, ja ei ole tehokkaampaa keinoa tähän kuin rahalliset kannustimet.

Pieni riski tässä kuitenkin on, eli liian korkea tiukkojen verotus saattaisi saada kansan raijaamaan entistä enemmän mäyräkoiria Viru Valgea rajan yli – tällöin alkoholiveroasteeseen kannattaa asettaa jonkin sortin maksimi.

On myös mahdollista, että kansa innostuisi kittaamaan verotonta kaksiprosenttista olutta litratolkulla silkkaan janoon, jolloin minimiveroasteen nostaminen voi olla ihan paikallaan.

0
AmosAhola
Liberaalipuolue Helsinki
Ehdolla kuntavaaleissa

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 11 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi.

Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa.

Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön varapuheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu