Apteekit: etujärjestöjen lobatessa kansalainen unohtuu
Apteekkijärjestelmän uudistaminen on pöydällä seuraavien vaalien jälkeen. Kaupan ala lobbaa saadakseen siivun markkinaosuudessta, ja Apteekkariliitto lobbaa nykymallin jatkamisen puolesta.
Kun edunvalvojat kiistelevät markkinaosuuksista, niin tavallinen kansalainen on lähinnä maksajan roolissa. Siksipä päätin kynäillä hieman edunvalvojista riippumatonta tosiasiaa, sekä ”oman” ehdotukseni.
Alkuun – apteekkari on Suomen parhaiten tienaava ammatti, tämä näkyy tilastoissa selkeästi:
Kyse on tosiaan ammatista, eikä yrittämisestä, sillä todellista yrittäjänriskiä ei ole – tämä johtuu siitä, että apteekkien kilpailua rajoitetaan lupamenettelyllä.
Kaikkein parhaiten tuottavat apteekit löytyvät täältä (2014 luvut):
MOT-selvitys: apteekkien huipputulokset
Liikevoittoprosentit ovat tosiaan huimia, eikä tuollaisesta voi kukaan kilpaillulla alalla toimiva haaveilla – siispä kyse on käytännössä yrittämisen sijaan oikeudesta kantaa veroa. Tämä johtuu siitä, että lääkkeet ovat välttämättömyyshyödyke – ostat, tai itket ja ostat. Yhteiskunta myös maksaa merkittävän osan lääkkeistä (1,5 mrd vuonna 2019), eli käytännössä nykyjärjestelmä kanavoi yhteistä rahaa yksityisiin taskuihin.
Mutta miten tällainen järjestelmä on päässyt syntymään? Periaatepäätöksestä.
Tää taas on ollut periaateasia, että Suomessa on samanhintaiset lääkkeet koko maassa. Jos tästä halutaan luopua, niin sitten luovutaan.
— Harri Nurmi (@hpnurmi) March 12, 2023
Tuo aluepoliittinen periaatepäätös on ollut pohjana nykylaille, joka johtaa siihen, että apteekkarit keskuksissa vuolevat kultaa. Nyt on kuitenkin hyvä aika käydä poliittinen keskustelu tuosta periaatepäätöksestä.
Kilpaillussa markkinassa kansalainen voisi äänestää jaloillaan ja ostaa naapurista halvemmalla, joka myös parantaisi saatavuutta (apteekkeja olisi enemmän, ja ne olisivat auki pidempään). Vaikka nykyjärjestelmässä lääkkeiden hinta ei jousta, on silti apteekkarien lompakon mukaista pitämään huoli siitä, että apteekkeja on mahdollisimman vähän, ja näin he myös aktiivisesti tekevät:
Kaleva: Ouluun ei voida perustaa uusia apteekkeja – Taustalla apteekkarin valitus
Parempi järjestelmä olisi sellainen, jossa kukaan ei pysty estämään apteekkien perustamista. En itse näe tarpeelliseksi että kaikkia itsehoitolääkkeitä tulisi myydä myös ruokakaupoissa, mutta nykyiselläänkin niistä löytyy jo nikotiinikorvaushoitoa, eli eiköhän sijaa olisi myös joillekin usein kysytyille & harmittomille itsehoitolääkkeille.
Loput tulisi myydä edelleen apteekeissa, joita jokainen proviisori voisi halutessaan perustaa ja omistaa vaikka maksimissaan viisi (jotta ala ei ketjuunnu heti kättelyssä liiaksi) minne lystää. Tämän lisäksi mm. lääketaksa tulisi korvata hintakatolla. Pitkämuistiset voivat todeta, että ideahan ei kuulosta uudelta.
Eikä se sitä olekaan, entinen kansanedustaja Antero Vartia ehdotti samaa jo 2016:
Kansanedustaja Antero Vartia avaisi kilpailua, mutta pitäisi lääkkeet apteekeissa
Ehdotan siis, että ensi vaalien jälkeen kääritään hihat, ja tuodaan lisää kilpailua myös lääkkeisiin.
Kirjoittaja on liberaali filosofi, jota voi halutessaan äänestää Helsingissä Liberaalipuolueen listalta numerolla 22.
Apteekkarien kullan vuolemiseen puuttuminen ei ole kateutta vaan eettisesti välttämätön toimenpide. Kun se on kuitenkin osoittautunut erittäin vaikeaksi, mukana täytyy olla myös korruptiota. Näyttöä tästä on vaikea saada, mutta ainakaan kirjaus keskustan ohjelmassa, että apteekkijärjestelmään ei puututa, tuskin voi olla vastikkeeton. Miksi muuten ottaa asiaan etukäteen äkkijyrkkää kantaa?
Apteekkikysymystä on lähestytty aivan liian mustavalkoisesti ja pienten yksityiskohtien puitteissa. Kansantaloudellinen ja kokonaisvaltainen tarkastelu puuttuu ja ne apteekkarit ovat kuitanneet vaikenemalla. Loppujen lopuksi kyse on viivytystaistelusta, jossa kiistely jokaisesta pikku asiasta erikseen kuluttaa runsaasti aikaa. Tällä hetkellä kiistellään vapaakauppatuotteiden tuomisesta marketteihin.
Lääkkeiden jakelujärjestelmä juontaa juurensa yli 100 vuoden takaa, jolloin terveydenhuollon muodostivat lääkäri ja apteekkari. Lääkäri hoiti potilaan ja apteekkari valmisti sitä varten lääkkeet. Nyt aika on tyystin toinen. Apteekit ovat vähittäiskauppoja, jotka myyvät valmiita lääkepakkauksia, jolloin myynnin kustannukset ovat kutakuinkin samat tuotteen hinnasta riippumatta. Näin ollen apteekki todellakin verottaa sairaita sitä enemmän mitä kalliimpia lääkkeitä he ostavat.
Lääkkeet ovat yksi terveydenhuollon keskeisistä osatekijöistä. Niitä lukuun ottamatta toiminnot on koottu yhdeksi kokonaisuudeksi. Voidaankin perustellusti kysyä, onko syytä pitää lääkkeiden jakelu edelleenkin muusta terveydenhuollosta irrallisena toimintona? Kannattaa huomata, ettei tässä lopulta ole kysymys apteekkien olemassaolosta vaan reseptilääkkeiden jakelukanavien optimoinnista tavalla, jossa apteekit altistuisivat kilpailulle samalla tavoin kuin muutkin yritykset. Tavalliseen yritysverotukseen siirtyminen parantaisi apteekkien kilpailukykyä nykyisestä.
Ruotsissa ja Norjassa tehdyissä uudistuksissa lääkejakelun kustannustehokkuutta parannettiin sallimalla lääketukkujen omistaa apteekkeja. Itse asiassa julkisessa terveydenhuollossa jakeluketjun oikaisu voitaisiin viedä vieläkin pidemmälle niin, että valtion lääkelaitos hankkisi lääkkeet isoina erinä suoraan lääketehtailta ja jakaisi ne välittömästi terveyskeskuksiin ja sairaaloihin. Erityisen houkuttelevaksi tämän mallin tekisi mahdollisuus yhdistää varmuusvarastointi järjestelmän luontevaksi osaksi. Terveyskeskuksiin ja sairaaloihin hajautetut varmuusvarastot olisivat mahdollisimman hyvässä turvassa ja niillä olisi ennenkuulumaton ominaisuus: lääkkeiden jakelu voisi jatkua, vaikka sähkön jakelu ja liikenne olisivat romahtaneet. Ja näinhän tiedetään voivan tapahtua nykyaikaisessa sodassa kuten mahdollisesti myös aurinkomyrskyssä.
Varmuusvarastointi ei ole kustannuskysymys. Entistä suurempien varastojen arvon korkokaan tuskin on merkityksellinen, koska lääkkeiden hinta nousee yleensä ajan myötä. Suurimmat hyödyt tulevat kuitenkin muualta. Ainuttakaan välistä vetäjää tai välivarastoa ei tarvittaisi ja yhtenäinen tietojärjestelmä hoitaisi lääkemassojen hallinnan. Lääkkeiden moninkertaisen päivittäisjakelun poistuminen säästäisi hurjasti logistiikkakustannuksissa. Kaiken kaikkiaan voidaan karkeasti arvioida, että oikaistu lääkkeiden jakelu säästäisi joka vuosi noin miljardi euroa plus varmuusvarastoinnista saadut hyödyt, joita on vaikea arvottaa.
Apteekkien rooli voisi keskittyä vapaakauppatuotteisiin, mutta ne voisivat toimia myös yhtenä reseptilääkkeiden jakelukanavana niin, että voisivat myydä perinteisistä tai muista kanavista hankkimiaan lääkkeitä itse määrittelemillään hinnoilla, joista asiakas saisi suorakorvauksen julkisen puolen omakustannushinnan perusteella
En näe apteekkien pitämisessä erillään muusta terveydenhuollosta mitään etuja. Paljon puhuttuun neuvontaan pystyy yhtä lailla niin apteekin kuin terveyskeskuksen farmaseutti. On myös jotensakin omalaatuista, että apteekit on nyt keskusteluissa nostettu lääkityksen suhteen vähintäänkin lääkärien rinnalle. Suutarin pitäisi pysyä lestissään. Mitään omaa funktiota ei apteekeilla ole.
Tarkemmin ks. https://sites.google.com/view/pelkistetty-sote/etusivu/p%C3%A4ivitetty-aloite
Ilmoita asiaton viesti
Miksi apteekin omistajan pitäisi olla proviisori? Eihän lentoyhtiön omistajan tarvitse olla lentäjä, eikä lääkäriaseman omistajan lääkäri.
Ilmoita asiaton viesti
En pidä tätä välttämättömänä, mutta koska en koe että vähittäiskauppaketjuomistuskaan takaisi kunnollista kilpailua, en välttämättä halua että omistus siirtyy sinnekään.
Suo siellä, vetelä täällä.
Ilmoita asiaton viesti
Ehdotuksesi estää edelleen minua perustamasta apteekkia. En oikein ymmärrä miten mahdollisten omistajien määrän rajaaminen edistäisi kilpailua?
Ilmoita asiaton viesti
Tämä on perua yli 100 vuoden takaa. Vain proviisori osasi valmistaa lääkkeitä.
Ilmoita asiaton viesti
Entä sitten? Voinhan palkata proviisoreita tarvitsemani määrän. Ei tuo ollut validi argumentti sillon, eikä se ole sitä tänään.
Ilmoita asiaton viesti
Olet aivan oikeassa Max, proviisoriomistukselle ei ole mitään erityisen hyvää perustetta, vastaavan proviisorin tulisi riittää.
Kilpailun näkökulmasta pidän kuitenkin tärkeänä, että ala ei ketjuunnu liikaa, kuten vähittäiskaupassa on tapahtunut, sekin tekee hallaa kilpailulle (joskin ketjuuntuminen kasvattaa kyllä tuottavuutta skaalaetujen myötä). Proviisoriomistus estää tämän.
Mutta voisiko mennä niin, että omistaja voi olla kuka tahansa, mutta vain maksimimäärällä apteekkeja – ehkäpä.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkäpä tuollaisen rajoituksen voisi hyväksyä siirtymän ajaksi. Pitkässä juoksussa on kuitenkin järkevää, että ne toimijat jotka ovat tehokkaampia tai tuottavat parempaa palvelua saavat kasvaa.
Ilmoita asiaton viesti
Tästä ehdottomasti samaa mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
Ajankohtainen aihe. Nykyjärjestelmä on tullut tiensä päähän, koska se ei enää palvele optimaalisesti asiakkaita. Apteekit eivät edes valmista lääkkeellisiä voidesekoituksia, vaan ihmisen on pakko mennä hakemaan nämä Yliopistollisesta Apteekista toiselle paikkakunnalle (eikä sielläkään välttämättä aina löydy tuotetta). Apteekkien tulovirta on taattu, eikä se kannusta toimialaa palvelemaan. Tarvitaan siis apteekkien välistä kilpailua herättelemään sitä palvelunhalua.
Myös Kalevi Salosen ideat ovat kiinnostavia ja harkitsemisen arvoisia.
Ilmoita asiaton viesti