Euroalueen pysyvän elvytysmekanismin tulee olla kansalaisosinko, eivätkä tulonsiirrot

Pääministerillämme on kova työ yrittää vaieta elvytyskeskustelua kuoliaaksi:

EU:n elvytyspaketti on vain alkusoittoa – nyt puhutaan jo euroalueen yhteisestä velasta (IS 12.04.2021)

Suomen historian kalleimmalla miehellä (AA 30.3.2018) alkavat olla aamut sen verran vähissä, että hän voi sentään puhua totta:

Elvyttää pitää, mutta ei näin, sanoo euro­parlamentaarikko Mauri Pekkarinen: Yhtenäisyyden ostamiselle hän ”sanoo stop” (HS 10.4.2021)

Sinänsä hienoa, että jos Mauri saa merkittäviä muutoksia aikaiseksi elvytyspakettiin, hänen ”saldonsa” saattaa keikahtaa vielä plussan puolelle, sen verran isoista summista on kyse. Soklin virhekin alkaa olla kuitattu kun valtio sai ostaa sen takaisin nimellisellä summalla.

Mauri ei kuitenkaan kerro, miten pitäisi elvyttää, mutta minä voin jatkaa tästä. Selvyyden vuoksi, elvytystarve ei ole uusi, ja maailman valtiot ovat elvytelleet jo viimeiset kymmenen+ vuotta lapioimalla rahaa markkinoille.

Elvytys ei ole onnistunut nostamaan talouksia kovin hyvin jaloilleen, mutta se on onnistunut nostamaan varallisuuserien (kuten osakkeet, asunnot ja bitcoinit) arvot pilviin.

Vuonna 2020 koronan myötä nousi (aiheellinen) tarve elvyttää kahta kauheammin ja euroalueen poliitikot näkivät tässä mahdollisuutensa liittovaltion synnyttämiseen tulonsiirtojen ja yhteislainojen kautta. Tällä tiellä nyt olemme, mutta itse elvytys on sitä samaa hyödytöntä humppaa kuin aikaisemmin, summat ovat vain isompia.

Geopoliittisista syistä olen henkilökohtaisesti valmis Euroopan liittovaltioon, mutta en ehdotetuilla rätingeillä. Mielestäni Suomen pitäisi pelata ”all in”, kieltäytyä tulonsiirroista, ja esittää, että Euroopassa elvytetään vastaisuudessa Aholan elvytysmallin mukaisella kansalaisosingolla (AA 30.11.2020, alunperin AA 24.9.2015).

Käytännössä tarvittava elvytys toteutettaisiin siis suoraan euroalueen kansalaisten kautta, eikä valtioiden kautta.

Tätä ehdotusta kannattaa pohtia viimeviikkoisen uutisen kautta:

China Creates its Own Digital Currency, a First for Major Economy (WSJ, 05.04.2021)

”The money itself is programmable. Beijing has tested expiration dates to encourage users to spend it quickly, for times when the economy needs a jump start.”

Tämän järjestelmän paras puoli olisi siinä, että yhtäkään kampaviineriä ei syötäisi poliitikkojen riidellessä siitä, että paljonko kukin maa saa, ja että miten rahat pitäisi käyttää, vaan Euroopan keskuspankki voisi (inflaation puitteissa) päättää että montako digieuroa jokainen euroalueen kansalainen keskuspankissa olevalle tililleen päivittäin saisi.

Tämä kannattaa toki toteuttaa fiksummin kuin Yhdysvalloissa, jossa elvytyshekit valuvat suurelta osin osakekuplan täytteeksi. Käytännössä tämä onnistuu niin, että digieurot voi vain kuluttaa, eikä niillä voi tehdä tilisiirtoja.

Teoriassa vastaavan elvytysvaikutuksen voisi saada alentamalla esim. arvonlisäveroa, mutta kampaviineriongelma ei tällä metodilla poistu.

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja, varavaltuutettu kaupunginvaltuustossa ja kunnallisvaaliehdokas.

0
AmosAhola
Liberaalipuolue Helsinki
Ehdolla kuntavaaleissa

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 11 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi.

Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa.

Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön varapuheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu