Haaste oppositiolle – missä viipyy arpajaislakiehdotuksen kritiikki?

Aina silloin tällöin joku kysyy, että miksi en lähde johonkin etabloituneeseen puolueeseen mukaan, niissä kuulemma pääsee vaikuttamaan. Pääsyy on se, että koen eduskuntapuolueiden keskittyvän täysin edunvalvontaan, ja toisaalta minua ei tippaakaan kiinnosta kuunnella ohjeita tilataksista varsin keskinkertaisilta henkilöiltä.

Sitäpaitsi, eduskunnan ulkopuoleltakin voi vaikuttaa. 11.4.2016 kirjoitin Pelaaminen kortin taakse, tai rahapelimonopoli purettava:

”Jos Suomessa todella haluttaisiin vähentää rahapelaamisesta aiheutuvia haittoja, kaikki rahapelaaminen laitettaisiin kortin taakse (paikka tälläiselle automaateista jo löytyy), ja kortissa olisi ennalta asetetut maksimi, tai ainakin hälytysrajat. Tämän lisäksi kansalaiset voisivat katsoa verkosta paljonko he köyhtyvät. Pelien palautusprosentin ollessa noin 90% luokkaa, käyrä olisi sen verran karmivaa katsottavaa, että moni saattaisi luopua harhakuvitelmistaan että pelaamalla voi voittaa.”

Tällä päivämäärälle pelaaminen meni kortin taakse:

Peliautomaateilla edellytetään tästä eteenpäin tunnistautumista – tarkoitus ehkäistä peliongelmia ja alaikäisten pelaamista (Yle 12.1.2021)

Oma toimintani on toki ollut vain yksi pisara sen maljan pohjalla, joka vihdoin kuohui yli. Asian eteen on tehty paljon kunnollista tutkivaa journalismia, mm:

Seuran hankkima aineisto paljastaa: Veikkaus sijoittaa eniten rahapeliautomaatteja kaikkein köyhimpien asuinalueille (Seura 08.02.2018)

Nuorisojärjestö Allianssi joutui ryöpytykseen, kun sen kytkökset Veikkaukseen levisivät somessa – Tästä on kyse erikoisessa vyyhdissä (HS, 29.8.2019)

Veikkaus ottaa köyhiltä ja antaa rikkaille (Areena, 11.9.2020)

Pakollinen tunnistautuminen on kuitenkin vain Pyrrhoksen voitto,  sillä käynnissä oleva arpajaislain uudistus on edunsaajien onnistunutta ajanpeluuta, joka johtuu maan tavasta, eli korruptiosta:

HS selvitti: Lähes puolella Veikkaus-miljoonia saaneista yhteisöistä on kytkös puoluepolitiikkaan (HS 19.4.2020),

Valtio kompensoi Veikkauksen tuottojen vähenemisen kokonaan edunsaajille: Kulttuurielämäkin sai aikaa sopeutua vielä ensi vuoden (HS 16.9.2020)

Monien näiden järjestöjen primääritarkoitus on maksaa palkkaa niille puoluekirjan omaaville, joiden vaalimenestys on vähemmän mairitteleva, eikä varsinaista palkkiovirkaa ole vielä löytynyt. Jopa köyhyystutkijasisäministerimme pitää näitä ”työpaikkoja” arpajaislain uudistuksessa tärkeämpänä kuin peliongelmaisten terveyttä (AA 7.1.2021)

Tämä on helppo osoittaa todeksi – jos yksikään hallituspuolueen edustaja ei ilmaannu paikalle keräämään poliittisia irtopisteitä lausuntokierroksella olevasta uudistuksesta, niitä ei ole saatavilla:

Tämä tarkoittaa sitä, että kyseinen uudistus on tehty poliitikkoja, eikä kansaa varten.

Mutta annetaan oppositiolle toki vielä mahdollisuus, luulisi että teille irtopisteet kelpaavat – missä viipyy arpajaislakiehdotuksen kritiikki?

 

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja, varavaltuutettu kaupunginvaltuustossa ja pormestarinvaaliehdokas.

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu