Inflaatio, mikä ihana tekosyy

Kukaan ei ymmärrä inflaatiota (HS 14.1.2022):

”Keskuspankit tuudittautuivat kroonisen matalaan inflaatioon ja painoivat liikaa kaasua. Nyt Yhdysvaltain inflaatio on korkeimmillaan 40 vuoteen.”

Palautti mieleen vanhan kirjoitukseni

Se parempi inflaatiomittari (AA 7.12.2017):

”Pankkiireilla tuntuu tosin olevan taipumus vauhtisokeuteen, eli kun vauhtia on ollut kivasti pitkään, niin jarrua painetaan yleensä auttamatta liian myöhään.”

Hesarin otsikointi on kuitenkin väärin. Eivät keskuspankkiirit niin uunoja olisi, etteivätkö he ymmärtäisi inflaatiota. Ongelma on siinä, että he eivät välitä siitä. Matala inflaatio on vain ollut keskuspankkien mandaatin mukainen tekosyy huolehtia kahdesta asiasta joista keskuspankkiirit oikeasti välittävät:

  1. Varallisuuserien hintakehityksestä (jota kuluttajahintainflaatio ei lainkaan mittaa) – merkittävä korjausliike varallisuuserien hinnoissa vetää eläkejärjestelmältä pohjan pois.
  2. Euroopan ollessa kyseessä EU:n yhtenäisyydestä. Ilman interventioita EU hajoaisi, jolloin myös EKP lakkaisi olemasta. Näin organisaatio käytännössä suojelee interventioilla itseään, kuten kaikki organisaatiot ”luonnostaan” tekevät.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, että inflaatipeikko on nostanut päänsä luolastaan. Keskuspankkiirien reaktio tähän on laittaa kädet ristiin ja toivoa, että peikko menee omaehtoisesti takaisin nukkumaan, koska mahdollinen koronnosto romahduttaisi sekä varallisuuserien hinnat, että todennäköisesti hajoittaisi EU:n.

Voi olla, että tällä alati kapenevalla trapetsilla voidaan jatkaa vielä vuosia, ehkä jopa vuosikymmeniä, mutta lopulta naru tulee vetävän käteen ja amerikkalaisen taloustieteilijän Herbert Steinin mukaan nimetty Steinin laki realisoituu: ”If something cannot go on forever, it will stop.”

Kun näin vihdoin tapahtuu (tai oikeastaan, hyvissä ajoin ennen sitä), olisi paikallaan pohtia keskuspankkien olemassaolon oikeutusta. Vastaisuudessa keskuspankkeihin ei pidä palkata rallikuskeja jotka yrittävät pitää auton mutkaisella tiellä kaasun ja jarrun avulla, vaan arkkitehtejä, jotka pyrkivät tekemään teistä suorempia ja turvallisempi.

Jälkimmäinen on pitkän aikavälin hommaa, jossa lyhyen aikavälin murheet pitää jättää poliitikkojen huoleksi.

Kirjoittaja on liberaali filosofi.

PS. pitkällä aikavälillä on yksi ja sama, mikä varallisuuserien hinta on lyhyellä aikavälillä, tai kuka ne omistaa. Esim. asunnon arvo ei muutu siitä, että sen hinta puolittuu.

+3
AmosAhola
Helsinki

Olen 39-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 11 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan maailmaa parantamaan.

Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa.

amosahola@gmail.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu