Kannabiskysymys on konservatiivisuuden litmustesti

Vielä kolme vuotta sitten harkitsin että olisin jättänyt kirjoittamatta koko aiheesta koska se on tabu, mutta kehitys kehittyy:

Sinänsä ehdotukseni on mielestäni edelleen ajankohtainen – kannabiskeskustelun ydin ei pidä olla kyllä vai ei, vaan miten. Pitäisin onnistuneen uudistuksen mittarina sitä, että miten uudistus vaikuttaa alaikäisten kannabiksen käyttöön:

Jos alaikäisten käyttö lisääntyy, uudistus on epäonnistunut, ja se pitää kumota tai tehdä uusiksi.

Jos alaikäisten käyttö vähenee, uudistus on onnistunut.

Parhaiten käyttöä saa vähennettyä vähentämällä saatavuutta, mihin oma ehdotuksenikin perustuu. Epäilen kuitenkin, että tämäkin aihe siirtyy ainakin vuosikymmeneksi poliittiseen limboon, minkä aikana muu Eurooppa vetää ohi, ja Suomelle käy kuten kauramaitobisneksessä – parempiin suihin.

Tästä huolimatta, keskustelu on paljastanut että joukossamme on poliitikkoja, jotka eivät ole vielä sisäistäneet että politiikan tarkoitus on tehdä laittomista asioista laillisia, ja laillisista laittomia:

Tätä ajattelutapaa kutsutaan yleisesti konservatiivisyydeksi, tai Kirsi Pihan sanoin vielä osuvammin ”nostalgiaksi”.

Urheilussa laajemmin ymmärretään, että tappiolla olevan joukkueen ei kannata jäädyttää peliä. Ehkä jonakin päivänä tämä ajattelutapa lyö läpi myös Suomen politiikassa.

 

Kirjoittaja on liberaali filosofi.

+4
AmosAhola
Helsinki

Olen 39-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 11 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan maailmaan parantamaan.

Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa.

amosahola@gmail.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu