Kari Enqvist – Mitä on markkinaliberalismi

Kari Enqvistin kolumni: Markkinauskovaiset vaativat nyt itselleen tukiaisia (Yle 11.05.2020) on löytänyt modernin antikristuksen:

”Luovan tuhon käsitettä ovat pitäneet esillä erityisesti libertaarit eli markkinaliberaalit. He ovat niitä, jotka uskoivat markkinoiden synnyttävän kaikissa oloissa parhaan ratkaisun ongelmiin. Heitä voi myös kutsua äärikapitalisteiksi.”

Oli pakko tarkistaa mikä Enqvist on miehiään, ja wikipedia osasi kertoa:

”Vuonna 2004 Enqvist sai myös tiedon­julkistamisen valtion­palkinnon teoksestaan Kosmoksen hahmo. Palkintoperustelujen mukaan Enqvist on määrätietoinen ja taitava tieteen kansantajuistaja, eikä hänen kirjansa voi olla herättämättä lukijan omaan maailmankuvaan liittyviä pohdintoja.”

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, on tarpeen kansantajuistaa markkinaliberaaliuden käsite. Tämän tosin Enqvist osasi ennustaa itsekin: ”Arvaan, että ajatuspajoista kömmitään pian selittelemään, ettei markkinaliberalismi nyt oikeasti tarkoittanut sitä taikka tätä. Että kyllä yhteiskunnan tuki on aina kelvannut.”

Mutta here goes, Aholan yhden miehen ajatuspaja proudly presents, Mitä on markkinaliberalismi

Adam Smith, kansantaloustieteen isä, osasi jo neljännesvuosituhat(!) sitten kertoa, että kilpailu on ainoa keino pitää huolta siitä, että työn tuottavuuden kasvu hyödyttää kansalaisia, eikä valu täysimääräisesti yrityksille.

Yritysten omistajat kehittävät jatkuvasti koneitaan ja prosessejaan niin, että saman määrän tuottamiseksi tarvitaan vähemmän työvoimaa ja raaka-aineita. Tuotanto tulee täten halvemmaksi, ja omistajalla on kaksi vaihtoehtoa: joko myydä saman verran tuotteita kuin aikaisemmin, mutta suuremmalla katteella, tai huomattavasti enemmän tuotteita halvemmalla. Jälkimmäiseen kilpailijan on pakko vastata alentamalla hintaa, tai vaihtoehtoisesti korottamalla tuotteensa laatua kilpailevaan tuotteeseen verrattuna. Täysin sama mekanismi pätee tuotteiden lisäksi myös palveluihin.

Smith näki myös kartellien vaarat, ja ymmärsi että kaikki mahdollinen on tehtävä niiden estämiseksi:

“People of the same trade seldom meet together, even for merriment and diversion, but the conversation ends in a conspiracy against the public, or in some contrivance to raise prices.”

Kun markkinaliberaali ehdottaa poikkeustilassa tukea yrityksille, hän haluaa huolehtia siitä, että riittävän suuri osa yrityksistä pysyy pystyssä. Näin talouskurimuksesta jäljelle jääneet eivät pääse hinnoittelemaan tuotteitaan ja palveluitaan aivan miten haluavat, vaan tarjontaa on edelleen riittävästi.

Normaalioloissa markkinaliberaali kuitenkin näkee yritysten konkurssit luonnollisena asiana, sillä konkurssit niittävät yritysten joukosta ne, jotka eivät ole kyenneet parantamaan prosessejaan, koneitaan tai laatuaan. Konkurssin läpikäyneistä yrityksistä vapautuu työvoimaa muihin yrityksiin.

Vaikka kilpailu on yksiselitteisen hyvä asia, niin se ei tarkoita etteikö kilpailuttaa voisi päin honkia. Esim. Kelan taksikyydit kilpailutettiin päin prinkkalaa – sen sijaan että kilpailutettiin palveluntarjoajia keskitetysti, olisi loppuasiakkaat pitänyt päästää kilpailuttamaan omat kyytinsä (AA 3.7.2018).

On myös tilanteita, joissa kilpailua ei käytännössä voi syntyä. Näitä tapauksia kutsutaan luonnollisiksi monopoleiksi, ja eräs malliesimerkki on sähkönsiirto, rinnakkainen sähkönsiirtoverkko on taloudellisesti mahdoton toteuttaa. Markkinaliberaali ymmärtää, että jos kilpailua ei voi syntyä, niin tällöin ala on parempi pitää julkisena, muuten käytännössä luovutetaan verotukseen verrattava oikeus yksityiselle sektorille.

Markkinaliberalismi on siis näkemys, että työn tuottavuuden kasvun hyödyt kuuluvat kansalle, eikä yrityksille tai valtiolle, ja ainoa keino tähän päämäärään on kilpailu.

Mm. kilpailulakimme on olemassa juuri tätä varten. Mutta jos esim. Alko onnistuu tehostamaan prosessejaan ja alentamaan kustannuksiaan, niin voitte olla varmoja että keskiketterän hinta ei siitä handelin hyllyllä halpene.

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja ja varavaltuutettu.

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu