Niukkuuden vallitessa asunnot maksavat sen verran kuin tyhmin saa pankista lainaa, joka kasvattaa varallisuuseroja
Suomen varallisuuserot kasvavat ja vauraus keskittyy rikkaimman väestön käsiin – grafiikka näyttää kehityksen nopeuden (HS 8.6.2021). Samaan aikaan Hallitus on rajoittamassa suomalaisten asuntolainoja (HS 7.6.2021). Koska näiden kahden uutisen välinen yhteys ei tunnu kaikille aukeavan, niin laitoin sen varmuudeksi otsikkoon.
Koska asunnoista on kasvukeskuksissa pulaa, nollakorkojen vallitessa on rationaalista maksaa asunnosta mitä tahansa hinta, sillä asunnon saa aina myytyä korkeammalla hinnalla suuremmalle hölmölle. Kun naapurustosta yksi asunto vaihtaa omistajaa entistä korkeammalle hinnalla, koko naapuruston asuntokannan arvo nousee vastaavasti. Naapuruston pääosin omistaa vaurain desiili tai vaihtoehtoisesti Kojamo & co, eli tämä mekanismi kasvattaa pakostakin varallisuuseroja.
Vasemmistolla ei valitettavasti ole muuta ratkaisua mielessä kuin verottaminen:
Mutta todellinenkin ratkaisu olisi olemassa – hallituksemme voisi halutessaan poistaa myös pulan asunnoista vähentämällä kuntien ja kuntalaisten mahdollisuutta estää rakentamista (Ns. Japanin malli, AA 3.8.2020). Näin jokainen desiili voisi säästää omaan asuntoonsa ilman massiivista velkavipua. Tähän ei hallitus kuitenkaan valitettavasti ole valmis, vaan velkakattouudistuksella pyritään vain loiventamaan asuntojen hinnannousua, samalla mahdollisesti vaikeuttaen ihmisten mahdollisuutta ostaa ensiasuntoa. Tämän lisäksi velkakatto piilottaa juuriongelmaa, eli pulaa asunnoista, samalla tavalla kuin vuokrasääntelykin.
Voi toki olla, että velkakatto yhdistettynä taloyhtiölainan lyhennysten vähennysoikeuden poistumiseen (HU 13.5.2021) säikäyttävät sijoitusasuntojen omistajat myyntilaidalle, joka käynnistäisi (itseään ruokkivan) korjausliikkeen, mutta henkilökohtaisesti pidän tätä epätodennäköisenä. Vaadittaisiin tuntuva korkotason nousu ennen kuin sijoittajat uskoisivat että loputtoman ilmaisen rahan aikakausi alkaa olla ohi, eikä tästä ole vielä merkkejä ilmassa, vaikka inflaatio voi toki tähän jossain vaiheessa ajaakin.
Silti, olisi hyvä että vasemmistokin ymmärtäisi, että nollakorkojen yhteiskunnallinen hinta on varallisuuserojen loputon kasvaminen. Vaikka julkinen velkaantuminen poliitikoista niin fantsua onkin, niin köyhimpien desiilien varallisuus ei siitä euron latia kartu.
Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja, varavaltuutettu kaupunginvaltuustossa ja kunnallisvaaliehdokas numerolla 642 (Lib, Sit. RKP).
Minne ne sijoittajat pääomansa laittaisivat, jos myyvät pois sijoitusasuntoja? Korkopapereita ei ole, eikä kaikkea ilkeä osakkeisiinkaan tunkea. En usko että sijoittajat siirtyvät myyntilaidalle, ennen kuin inflaatio ajaa korkoja ylös. Toisaalta silloin korot syövät asuntosäästäjältä hintahyödyn.
Ainut täysin varma asia on, että sääntely avaa mahdollisuuden taas jonkin sortin keinottelulle. On se vain jännää, että kaikissa Hitas-asunnoissa tuppaa olemaan ”kiinteä”, todella arvokas kirjahylly…
Ilmoita asiaton viesti
Vähäriskisistä asseteista on kieltämättä pulaa, mutta riittävä korjausliike itsessään saattaisi houkutella laittamaan setelit patjaan toviksi tai kotiuttamaan voitot – varsinkin jos sijoituskämppään ei meinaa vuokralaista löytyä.
Mutta en henkilökohtaisesti usko että tuolla velkakatolla on juurikaan käytännön vaikutusta – ne jotka eivät ennen saaneet lainaa, eivat saa vastaisuudessakaan. Ehkä pahimpia vivuttajia suitsitaan hieman, mutta ei näitä nyt niin suuri osa populaatiosta voi olla – uskoisin.
Ilmoita asiaton viesti
Muutama kovalla vivulla pelaava sijoittaja joutuu säätämään salkkua aavistuksen. Tämä tuskin vaikuttaa edes sen vertaa, että näkyisi tasaantumisena, saati hintojen notkahduksena. Varsinaisiksi kärsijöiksi valikoituvat pääkaupunkiseuden ensiasunnon ostajat. Jos ei heti, niin sitten hetken päästä kun hintataso on noussut taas vähän.
Joku voisi nähdä ironiaa siinä, että pääministeri 460 000 € asuntovekataakalla haluaa suitsia kansalaisten asuntovelan määrää. Klassinen älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan niin kuin minä sanon.
Ilmoita asiaton viesti
Kas, enpä ehtinyt huomata että Hesarissa oli päädytty samaan iltapäivällä:
https://www.hs.fi/visio/art-2000008037211.html
Ilmoita asiaton viesti
Asuntojen hinta ja saatavuus (niin vuokra- kuin omistusasuntojenkin) on ollut ikuisuuskysymys koko sodan jälkeisen ajan, kun kaupunkeihin tapahtuva muuttoliike varsinaisesti käynnistyi.
Kun ihmisiä alkaa lappaa jonnekin tiettyyn paikkaan, on vääjäämätöntä, että kaikille ei ole valmiina asuntoa, jolloin kysynnän ja tarjonnan lain mukaan hinnat alkavat kohota.
Ongelmaa on yritetty ratkaista eri aikoina eri tavoin. Mikään ratkaisu ei kuitenkaan ole ollut autuaaksi tekevä, vaan aina uudenlaista ongelmaa tuottava sellainen. Kun pankit edellyttivät suurehkoja ennakkosäästöjä asuntolainan myöntämiseksi, alkoi poru siitä, että kyllä ensiasunnon hankkijoille pitäisi voida myöntää laina koko asunnon hinnalle, kun asunto annetaan vakuudeksi.
No, 80-luvun loppupuolella tuo sitten toteutui ja kuinka ollakaan, asuntojen hinnat nousivat pilviin. Nyt tuota kehitystä pyritään hillitsemään lainakatolla, mistä seuraa sitten taas ensiasunnon ostajille mahdottomuus päästä kiinni omaan kotiin.
Jos ymmärrettäisiin, että juurisyy on asuntojen riittämättömyys, niin oltaisiin jo lähempänä ongelman ratkaisua.
Omistusasuntojen muuttuminen vuokra-asunnoiksi ei ratkaise ongelmaa, koska tuo juurisyy ei katoa. 70-80-luvuilla oli vallalla vuokrasäännöstely, jonka avulla pyrittiin estämään vuokrien kohtuuton kohoaminen. Seurauksena oli, että 80-luvulle tultaessa ei Helsingistä saanut vuokra-asuntoa markkinoilta lainkaan. Suhteilla saattoi saada tai sitten heittäytymällä hyväksikäytetyksi, jos oli nuori nainen. Vuokrasäännöstelystä luovuttiin ja asuntoja ilmestyi vuokramarkkinoille kuin taikaiskusta. Kun vuokrat nyt noudattavat markkinoiden asettamaa tasoa, aletaan parkua taas vuokrasäännöstelyn perään.
Ongelmaa yritetään ratkaista kuin se kuuluisa harakka tervatulla katolla.
Ilmoita asiaton viesti
Maailmasta löytyy kaksi esimerkkiä, jossa on onnistuttu ratkaisemaan asuntopula. Singapore, jossa tämä on toteutettu henkilökohtaiseen eläkejärjestelmään sidotulla massiivisella julkisella rakentamisella, ja markkinaehtoisesti Japani, johon viittaan ylläolevassa kirjoituksessa.
Olennaista on kuitenkin tiedostaa, että pulaa ei ole onnistuttu ratkaisemaan, koska sitä ei haluta ratkaista – käytännössä koko kansakunnan säästäminen (yksityinen, sekä eläkejärjestelmä) perustuu ajatukseen, että asunnon arvo nousee ikuisesti.
Ilmoita asiaton viesti