Niukkuus rakennusoikeudesta on rakentamisen huonon laadun syy

Kun Harri Nieminen avasi uunin, kylpyhuoneesta katkesivat sähköt: Siinä ei ollut mitään järkeä, mutta se paljasti täysin hutiloidun viimeistelyn tuliterässä talossa Jätkäsaaressa (HS 13.05.2020) on kertomus Suomen dysfunktionaalisesta rakennussektorista, jossa itse työn tekee lopulta se sama etelähelsinkiläinen, vain välistävetäjät vaihtuvat, ja laadusta ei välitä kukaan.

Jotta voisimme esittää ratkaisuja alan jiiriin saattamiseksi, meidän pitää ensin ymmärtää miten rakennusala eroaa muista aloista.

Olennaisia syitä on muutamia:

1) Asuntoja ei pääsääntöisesti voi siirtää

Jos asuntoja voitaisiin siirtää, ne valmistettaisiin tehtaassa ja toimitettaisiin paikan päälle, ja ostaja ei suostuisi vastaanottamaan sekundaa.

2) Asuminen on välttämättömyyshyödyke

Osittain mädäntyneen kaalinkin saattaa ostaa jos on kuolemassa nälkään.

3) Arkkitehtuuri on taidemuoto

Jokainen rakennus on lähtökohtaisesti erilainen, ja jokaisessa on ”prototyypin” ongelmat.

4) Rakennusoikeudesta on keinotekoinen pula

Jos asuntoja olisi tarjolla enemmän kuin niille olisi ostajia, tai voisit halutessasi itse rakentaa tai rakennuttaa itsellesi asunnon, pommit jäisivät ostamatta.

***

Näistä poliitikoilla on ratkaisut avaimet vain neljänteen, mutta toki ensimmäisen ja kolmannenkin osalta poliitikkojen näpit pelissä siitä mikä on sallittua ja mikä ei.

Jos Helsingistä sopivia tontteja löytyisi, ilomielin rakennuttaisin muutaman kelluvan kerrostalon ja laittaisin ne opiskelija-asunnoiksi parkkiin kaupungin edustalle.

Massatuotettuna nämä liippaisivat myös arkkitehtuurikysymystä, eli kuinka paljon niiden pitäisi erota toisistaan että lopputulos olisi riittävän esteettinen, mutta toivottavasti ulkoverhoilun vaihtaminen olisi riittävää.

Nämäkin ratkaisut kuitenkin kaatuvat neljänteen bullettiin – niin kauan kuin poliitikot näkevät rakennusoikeuden niukkuuden tahtotilana, ja haluavat käyttää kaavoitusta piiloverotuksen työkaluna, tässä maassa tullaan rakentamaan sutta ja sekundaa.

Paras lainsäädännöllinen ratkaisu tähän ongelmaan löytyy Japanista (AA, 4.2.2020), eli käytännössä siirtyisimme kaavoituksessa nykyisestä mallista ”mitä minnekin pitää rakentaa” malliin ”mitä minnekin ei saa rakentaa”.

Tälläinen lainsäädäntö tekee rakennusoikeuden pihtaamisen käytännössä mahdottomaksi kunnille.

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin puheenjohtaja ja varavaltuutettu.

Edit 13.05.2020 15:03

Rautalangasta:

Syy siihen, että rakennusoikeuden niukkuus aiheuttaa huonoa laatua on siinä, että koska rakennusoikeudesta on pulaa, huonolle laadullekin löytyy ostajansa, koska vaihtoehtoja ei ole.

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu