Olisiko jo vihdoin aika lobbausta säätelevälle laille?

Joillekin on tullut yllätyksenä, että suomalaisia päättäjiä lobataan runsaasti:

Suomalaisten päättäjien ovet aukesivat Uberille – taksialan kaaokseen ajaneen lakiuudistuksen taustalta paljastuu yhtiön lobbauskampanja (Yle 10.7)

Todellisuudessahan tämän tosiasian paljasti entinen superlobbari Anders Blom jo 2015:

675 miljoonan euron koneisto – Suomi on maailman lobatuin maa (SK 24.4.2015)

Selvyyden vuoksi, lobbaaminen ei itsessään ole haitallista, vaan keino jolla päättäjät pääsevät mahdollisimman hyvin perille asioista lyhyessä ajassa. Vaikka Uberin lobbausta päivitellään, satavarmaa on, että Bernerin ovet aukesivat yhtälailla myös ainakin Taksiliitolle. Lopulta läpi mennyt laki on jonkinlainen synteesi kaikesta lobbauksesta.

Ongelma kuitenkin on, jos lobbaus ei ole läpinäkyvää tai jos se ei ole tasapuolista. Tämä oli myös Anders Blomin viesti.

Mutta toistaiseksi intoa tähän ei ole ollut, vaikka, ja ehkä juuri siksi että meillä Suomessa on runsaasti puhtaasti lobbaamiseen keskittyneitä organisaationa, esimerkkinä vaikka Soste ry. Blomin sanoin:

”Suomessa toimii tuhansia lobbareita, joita ei yleensä edes tunnisteta lobbareiksi.”

Vaikka Blomilla on taatusti minua parempi ymmärrys siitä mitä lobbarilakiin pitäisi kirjata, niin itse lähestyisin kysymystä kansanedustajien työn helpottamisen näkökulmasta – kahdenkeskisten tapaamisten sijaan lobbaamisen pitäisi tapahtua kaikille avoimella alustalla, jossa on vahva tunnistautuminen ja jokaisella olisi halutessaan mahdollisuus haastaa lobbareiden argumentaatiota.

Esim. lausuntopalvelua voisi pienellä vaivalla kehittää tähän suuntaan.

Jos siis läpinäkymätön ja yksipuolinen lobbaus, muidenkin kuin kansainvälisten suuryritysten harjoittamana, nähdään ongelmallisena.

Kirjoittaja on liberaali filosofi.