Suomessa on 20 tuhatta terveydenhuollon ammattilaista vajaakäytöllä

Maassamme on krooninen pula sekä lääkäreistä että hoitajista:

Vantaan terveyskeskuksia vaivaa lääkäripula – uupumus ajaa lääkäreitä pois eikä rankka työ houkuttele tulijoita (Yle 24.9.2019)

Suomessa on syvä hoitajapula, ja masennus vie yhä useamman työkyvyn – Sari Juuson ura päättyi 50-vuotiaana: ”Se oli helpotus mutta sokki” (Yle 16.12.2019)

Asiaa ei toki lainkaan helpota korona, ja kun julkinen pakon edessä pyrkii täyttämään velvoitteensa, se ostaa lisää kaistaa yksityiseltä, joka hyvin harvoin menee kuten Strömsössä:

Mehiläisen Hernesaaren näytteenottopaikka on ajautunut kaaokseen – Tunteja jonottaneita lähetettiin pois, koska he eivät huomanneet pienen kyltin ohjeita (HS 19.8)

Edunvalvojat toki ehdottavat palkankorotuksia parantamaan alojen houkuttelevuutta, mutta esim. lääkärit saattavat ulosmitata paremman palkan lyhyempänä työpäivänä, jolloin pula ei edes helpotu.

Myös lisäkouluttaminen ottaa aikansa, ja tässäkin on riskinsä että koulutamme vain lisää hoitajia Norjaan.

Nähdäkseni ns. sote-uudistus ei ota kantaa tähän rakenteelliseen ongelmaan (tekijäpulaan). Lopulta sote-uudistuksessa on kyse vain vastuun ja kustannusten siirrosta kunnilta maakunnille, johon minulla on toki oma optimaalinen malli (AA 26.12.2019) olemassa.

Sote-uudistus ei siis itsessään ole mikään lopullinen ratkaisu, vaan mielestäni Suomi tarvitsee terveydenhuollon osalta myös toisen merkittävän reformin.

Nykyisellään Suomessa on kaksi rinnakkaista terveydenhuoltojärjestelmää  – julkinen ja työterveys.

Työterveydenhuollon piirissä on noin 2,4 miljoonaa suomalaista (ttl.fi 12.3.2020), käytännössä loput käyvät vain julkisella.

Terveydenhuollon henkilökunnasta n. viidennes oli 2014 yksityisellä, loput julkisella (lähde: THL).

Tästä ei kuitenkaan voi johtaa sitä, että työterveyshuolto olisi tehokasta.

Epäsuhdan selittää se, että työssäkäyvät ovat keskimäärin tervettä sakkia verrattuna esim. eläkeläisiin, ja toisaalta erikoissairaanhoito on julkisen harteilla.

Todellisuudessa työterveyshuolto on erittäin tehotonta – erään sekä työterveydessä että julkisella työskennelleen syväkurkun mukaan arviolta 75% työterveyden sairausvastaanottokäynneistä on tarpeettomia.

Eräs syy tähän löytyy työterveyden kela-korvauksesta. Koska veronmaksajat kuittaavat puolet laskusta, työnantaja toisen puolen, ja loppuasiakas ei maksa mitään, yhtäkään osapuolta ei kiinnosta mitä lysti maksaa.

Samainen syväkurkku arvioi, että työterveydenhuolto voitaisiin tehokkaasti hoitaa n. 50%:lla nykyisistä henkilöresursseista. Tämä on merkittävältä osin se syy, miksi terveyskeskuksiin ei löydy tekijöitä – yksityisellä on ns. lupsakkaa.

Jos työterveys hoidettaisiin tehokkaasti, se mahdollistaisi n. 20 tuhannen terveydenhuollon ammattilaisen lisäkapasiteetin jonnekin.

Jotta terveydenhuollon resurssit saataisiin valtakunnallisesti tehokkaaseen käyttöön, olisi tärkeä yhdistää sekä julkisen että yksityisen parhaat puolet niin, ettei minnekään synny kannustimia turhalle tekemiselle.

Jos asia päättäjiämme kiinnostaa, olen tarvittaessa käytettävissä varsinaisen mallin luonnosteluun.

Kirjoittaja on Liberaalipuolueen Helsingin piirin varapuheenjohtaja ja varavaltuutettu kunnanvaltuustossa.

AmosAhola

Olen 38-vuotias ohjelmistotuotannon diplomi-insinööri, jolla on takana 10 vuotta suomalaisessa teollisuuskonsernissa sekä parissa ohjelmistostartupissa. Viimeisten hallitusten kyvyttömyys vähentää työttömyyttä muuten kuin julkissektorille työllistämällä sai minut mukaan politiikkaan ja Liberaalipuolueen aktiivijäseneksi. Suomi on todella syvällä suossa, ja ihmettä ei ole varaa enää odottaa. Liberaalipuolueen Helsingin piirijärjestön puheenjohtaja, varavaltuutettu: amos.ahola@liberaalipuolue.fi

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu